Opas museopalveluiden asiakaslähtöiseen tuotteistamiseen

Kevään työskentelyn tuloksena hankkeessa tuotettiin Opas museopalveluiden asiakaslähtöiseen tuotteistamiseen. Julkaisun tarkoitus on tukea museoissa työskenteleviä asiantuntijoita oman työnsä kehittämisessä.

Opas keskittyy siihen, miten museoiden palveluita voitaisiin entistä enemmän kehittää yhdessä sekä museotyöntekijöiden kesken että yhteistyössä asiakkaiden ja kansalaisten kanssa. Oppaassa perustellaan miksi museopalveluja kannattaa tuotteistaa, käydään konkreettisesti läpi tuotteistammista vaiheittaisena prosessina, kuvataan hyviä toimintakäytäntöjä, työkaluja ja malleja sekä tuodaan esille Avata museo -hankkeessa toteutettuja esimerkkejä tuotteistamisesta.

Opas on ladattavissa Museoliiton verkkosivuilta osoitteesta http://www.museoliitto.fi/index.php?k=11191.

Museopalveluiden tuotteistamista pohdittiin 5.6. hankkeen järjestämässä Museopalveluiden tuotteistamistyöpajassa. Koulutuspäivän ohjelma ja esitykset löytyvät täältä: http://www.museoliitto.fi/index.php?k=11190.

Avara museo -hanke on toimintansa osalta päätöksessään. Kesällä ja alkusyksyllä keskitytään vielä loppuraportointiin. Suuret kiitokset kaikille hankkeen toimintaan osallistuneille. Uskomme ja toivomme, että hankkeen tulokset jäävät elämään ja kehittyvät edelleen. 

Aurinkoista kesää!

Avara museo -hanke palkittiin!

Suomen museopedagoginen yhdistys Pedaali ry on myöntänyt hankkeellemme Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon. Kiitos ja kumarrus!

Lue lisää täältä http://www.museoliitto.fi/jasentiedotteet.php?aid=11165&k=10665&d=2013

Museopalvelut mietinnässä

Avara museo -hankkeessa on kevään aikana työskennelty museopalveluiden tuotteistamisen parissa. Kukin hankemuseo tuotteistaa kevään aikana yhden museopalvelun. Kokemukset tuotteistamisprosessista kootaan yhteen pieneksi Museopalveluiden tuotteistamisoppaaksi, joka esitellään, yhdessä muiden kokemusten kanssa, 5.6. järjestettävässä Museopalveluiden tuotteistamistyöpajassa.

Sitä odotellessa kannattaa lukea tämä hyvä juttu Kulttuurikasvatusyksikkö TAITE:n tekemästä työstä museopalveluiden parissa: Museopalvelut osaksi hoitosuunnitelmaa.

Välitilinpäätös ja jatkoaika

Hankkeen loppujulkaisu Avarampi
museo aikuisille on ladattavissa
osoitteesta
www.museoliitto.fi/avaramuseo/loppujulkaisu

Hyvää vuoden alkua Avara museo -hankkeesta! Kolmivuotisen hankkeemme oli määrä päättyä vuoden 2012 lopussa. Syksyllä järjestimme päätösseminaarin ja julkaisimme hankkeen loppujulkaisun. Syksyn aikana kävi kuitenkin ilmi, että hankkeellamme on jäämässä jonkin verran ESR-avustusta käyttämättä, joten aloimme suunnitella jatkoaikaa. Jatkoajalla, joka käytännössä kattaa tammi-kesäkuun, on tarkoitus jatkaa hankkeessa jo aloitettua palveluiden tuotteistamistyötä.

Välitilinpäätöksenä voin todeta, että olemme saaneet paljon aikaan. Hankkeessa on kehitetty ja testattu useita uudenlaisia yleisötyön toimintamalleja, järjestetty koulutusta, pohdittu museoiden yleisöjä, oppimista ja museoita oppimisen ympäristöinä ja solmittu lukuisia uusia yhteistyökuvioita. Vuoden 2013 alussa tehty seurantaraportti osoittaa, että hankkeen toimintoihin on osallistunut lähes 200 ihmistä yhteensä 1815 henkilötyö- ja koulutuspäivän ajan! Lyhyemmän ajan hankkeeseen tai sen tiedotustilaisuuksiin on osallistunut vielä satoja ihmisiä lisää. Museoalan koon huomioon ottaen hanke on tavoittanut alan työntekijät kiitettävästi.

Aktiivi-koordinaatiohankkeen myötä Avara museo -hankkeessa alettiin pohtia palveluiden tuotteistamista erityisesti asiakaslähtöisestä näkökulmasta. Huomasimme, että palveluiden asiakaslähtöinen tuotteistaminen tarkoittaa käytännössä museon yleisötyön ja palveluiden laadun kehittämistä. Aloittamamme työ jäi kuitenkin hieman kesken ja tuotteistamisosaaminen vajavaiseksi. Keväällä 2013 jatkamme tutkimusprofessori Marja Toivosen kanssa hankkeessa kehitettyjen toimintamallien tuotteistamista. Tavoitteena on kevään aikana saada valmiiksi toimintamallien tuotteistamisprosessi sekä kuvata tuotteistamisprosessi tuotteistamistyökaluksi ja apuvälineeksi koko museoalalle. Kesäkuun 5. päivä järjestetään museoalalle tuotteistamistyöpaja, jossa kevään oppeja jaetaan eteenpäin. Pysykää kuulolla!

Ajatuksia virtuaalimuseosta

LEM - The Learning Museum -verkostohankkeen yhtenä konkreettisena tuloksena on raportti The Virtual Museum, jossa mielenkiintoisella tavalla tarkastellaan virtuaalimaailman vaikutuksia museoiden toimintaan. Julkaisussa pohditaan museoiden roolia ja mahdollisuuksia virtuaalimaailmassa, internetin vaikutuksia museokävijän profiiliin ja museon käyttötarkoituksiin sekä tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamia personointimenetelmiä. Lisäksi julkaisussa tarkastellaan tapauksia Google Art Project ja Europeana.

Julkaisu on ladattavissa osoitteessa http://www.lemproject.eu/WORKING-GROUPS/museums-in-the-21st-century-1/1st-report-the-virtual-museum/view

LEM-konferenssi: Creativity, Lifelong Learning and Ageing Population

Jämtlin museo panostaa elämyksellisyyteen ja yhdessä
oppimiseen. Kuva: Pauliina Kinanen

Kolmas LEM The Learning Museum -verkoston konferenssi järjestettiin Ruotsin Östersundissa, Jämtlin museossa teemalla luovuus, elinikäinen oppiminen ja ikäihmiset. Konferenssin esitykset ovat saatavilla LEM-projektin verkkosivuilla osoitteessa http://www.lemproject.eu/in-focus/news/3rd-lem-conference.

Mielenkiintoiset esitelmät tarkastelivat ikääntyvää väestöä, elinikäistä oppimista ja luovuutta monesta eri näkökulmasta. Laura Cassio Euroopan komissiosta huomioi sen seikan, että joka vuosi Euroopassa on 2 miljoonaa enemmän yli 60-vuotiaita. Arvioiden mukaan vuonna 2060 väestöstä 30% on yli 65-vuotiaita. Cassio nosti esiin ikäihmisten eristäytymisen mahdollisena ongelmana: 40% yli 65-vuotiaista elää yksin. Ikäihmiset eivät ole homogeeninen joukko, mutta koulutus ja kulttuuri voivat tarjota heille parempaa terveyttä, sosiaalista toimintaa, mahdollisuuksia luovaan toimintaan - elämänlaatua. Kuitenkin ikäihmisten aktiivisuus tuntuu kasautuvan ja esimerkiksi television merkitys ajanvietteenä kasvaa.

Maltan yliopiston sosiaaligerontologian tutkija Marvin Formosa huomautti, että yleensä uskotaan ihmisten luovuuden vähenevän iän myötä. Kuitenkin tutkimukset osoittavat, että on olemassa erilaisia luovuuskaaria: tasainen, nouseva ja vaihteleva, ja ne ovat riippuvaisia ihmisen sosiaalisesta kontekstista ja elämänvaiheesta. Formosa antoi esimerkin muistelutoiminnasta. Muistelun ei tarvitse olla passiivista, vaan se voi toimia uudenlaisen ajattelun innoittajana ja oman elämänhistorian tulkinnan apuvälineenä.

Tine Fristrup puolestaan peräänkuulutti uudenlaisia näkökulmia ikääntymiseen niin, että ikääntymistä ei aina nähtäisi vain negatiivisena asiana.

Tanskan Århusissa sijaitsevan Den Gamle By ulkoilmamuseon Henning Lindberg esitteli mielenkiintoista toimintamallia The House of Memory, joka museossa oli kehitetty vakavasti dementoituneille. Kokonaisuudessaan 1950-luvun tyyliin sisustettu talo toimi paikkana, jonne vanhukset tulivat muutaman tunnin vierailulle. He saivat kosketella esineitä, juoda kahvia tai vaikkapa ottaa nokoset. Kokemusten perusteella vanhusten nuoruuden ympäristöä muistuttava talo kirvoitti muistoja ja tuotti muitakin positiivisia tuloksia: talossa käymisen aikana ja sen jälkeen vanhukset hymyilivät enemmän, eivät itkeneet tai olleet aggressiivisia kuten saattoivat olla aikaisemmin.

Vinkkejä osallistaviin taidemenetelmiin liittyen.
Kuva: Pauliina Kinanen

Amy Woodhouse esitteli kartoitusta, jonka Ison-Britannin Mental Health Foundation oli tehnyt osallistavien taidemenetelmien vaikutuksista ikäihmisiin. Lisäksi kuultiin vielä kahdesta eurooppalaisesta projektista: Best Agers -projekti pyrki edistämään ikääntyvän väestön työllistymismahdollisuuksia ja Jämtlin museon muistiprojektit heidän aktivoitumistaan.

Päätösseminaarin antia

Kuva: Mirja Ramstedt-Salonen / PTM

Avara museo -hankkeen kaksipäiväinen päätösseminaari järjestettiin Porissa teemalla Yhteistyö ja osallisuus. Seminaarin ohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Torstaina 4.10. kokoonnuimme Porin taidemuseolla, jossa avauspuheenvuoron piti museonjohtaja Esko Nummelin. Hän tarkasteli Avara museo -hankkeen vaikutusta museon kehittämistoiminnassa. Porin taidemuseo on kehittänyt pedagogista toimintaansa perustamisestaan lähtien ja Avara museo -hanke on osa tätä jatkumoa. Nummelin totesi, että uuden ajattelu- ja toimintakulttuurin kehittäminen on aina haasteellista. Porin taidemuseossa hanke vahvisti edelleen pedagogisen ajattelun roolia museoyhteisön keskinäisessä vuorovaikutuksessa, rakensi paikallisten perspektiivien rinnalle valtakunnallista viitekehystä ja tuki merkittävällä tavalla itseymmärryksen kehittymistä.

Päivi Jokitalo on tutkinut ja kirjoittanut kirjastojen osallistavasta toiminnasta jo pitkään. Hän toimi projektipäällikkönä vastikään päättyneessä, sosiaalista kirjastotyötä kehittävässä Verkko haltuun! Nätet i besittning! -hankkeessa, joka yhdessä Avara museon kanssa on ollut osa Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi -kehittämishanketta. Päivi antoi mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, miten kirjastot ovat ottaneet asiakkaansa mukaan toimintaansa. Osallistavalla toiminnalla on eri tasoja. Esimerkiksi uutta Helsingin yliopisto kirjastoa kehitetään yhdessä asiakkaiden kanssa Idis-foorumilla. Esimerkki toiminnasta, jossa yleisö otetaan mukaan tekemään varsinaista kirjaston työtä Päivi mainitsi Kansalliskirjaston ja Mikrotaskin Digitalkoot, jossa yleisö pelaamalla korjaa automaattisen tekstintunnistuksen väärin tunnistamia sanoja sanomalehtikokoelmassa. Asiakkaiden osallistaminen organisaation kehittämistoimintaan vaatii usein ajattelutavan muutosta; avoimuus ja asiantuntijaroolin jakaminen ovat olennaisia.

Kuva: Mirja Ramstedt-Salonen / PTM

Tekniikan museon projektipäällikkö Anna Iso-Ahola, kehityspäällikkö Leenu Juurola ja museonjohtaja Marjo Mikkola tarkastelivat museon osahanketta erityisesti museon yleisötyön ja strategisen kehittämisen näkökulmasta. Hankkeen myötä Tekniikan museo muuttui avarammaksi museoksi. Tekniikan museossa Avara museo oli pedagoginen, viestinnällinen ja strateginen hanke, jossa kehitettiin uusia toimintamalleja museopalveluiden tuotteistamisen, asiakaspalvelun ja yritys- ja sidosryhmäyhteistyön näkökulmista. Kaiken kaikkiaan Avara museo -hanke oli omalta osaltaan edesauttamassa museon uuden strategian muotoutumista. Sekä museon strategista, pedagogista että viestinnällistä näkökulmaa kuvaa iskulause ”Ihmettele, innostu, innovoi”.

Työväenmuseo Werstaan museolehtori Ulla Rohunen kysyi esityksessään voiko museo edistää sosiaalista osallisuutta? Werstaan välillisenä kohderyhmänä Avara museo -hankkeessa oli työttömät. Hankkeessa järjestettiin museon näyttelyihin liittyviä opastuksia, työpajoja ja viikonlopputapahtumia. Etenkin yksittäisten työttömien saavuttaminen osoittautui melko hankalaksi, mutta työttömien ryhmiä saavutettiin hyvin ja joidenkin ryhmien kanssa yhteistyöstä muodostui tiivistä ja edelleen jatkuvaa. Sosiaalisen osallisuuden edistämisessä suuri vaikutus oli sillä, että kesken hankkeen Werstas muuttui pääsymaksuttomaksi museoksi. Tämä poisti yhden mahdollisen esteen työttömän kävijän tieltä. Ulla totesi, että sosiaalisen osallisuuden toteutumisen arvioiminen on vaikeaa, mutta ainakin toimintoihin osallistuneiden palautteiden perusteella museossa vietetyllä ajalla on ollut merkitystä.

Porin taidemuseossa Avara museo -hanke oli nimeltään Aikuisväestö, seniorit ja karttuva kulttuuripääoma. Projektisuunnittelija Anni Venäläinen kertoi, että hankkeen lähtökohtana oli taide inhimillisen toiminnan alueena, tapana tarkastella maailmaa ja vuorovaikutuksen muotona. Hanke tarjosi hedelmällisen tilaisuuden arvioida jo tehtyä työtä ja tutkia tämän hetken museopedagogisia painotuksia. Hankkeessa toteutettiin useita käytännön sovelluksia, joissa testattiin taidemuseota oppimisympäristönä. Tällaisia olivat mm. PEDApiste näyttelyn yhteydessä, pedagoginen näyttely KoeTILAssa ja elämykselliset opastukset piirtäen, kuvailutulkkauksen avulla, flamenco-tanssijan tulkitsemana sekä runojen kautta. Avartajat-ryhmä toimi yhdessä Satakunnan Museon kanssa. Seniorien suunnistus taidekokoelmaan -opintopiiri muodostettiin taiteesta kiinnostuneista porilaisista senioreista. Museon henkilökunnan osaamista kehitettiin laaja-alaisesti erilaisten koulutusten avulla. Tarkoituksena oli tuoda uusi näkökulma museon yleisötyöhön.

Seniorit esittelemässä Mairen värit -näyttelyä.
Kuva: Mirja Ramstedt-Salonen / PTM

Iltapäivän päätteeksi saimme hienon tilaisuuden kuulla kuinka Porin taidemuseon Seniorien suunnistus taidekokoelmaan -opintopiiriläiset kertoivat Mairen värit -näyttelystä, jonka he olivat toteuttaneet aina ideoinnista ripustukseen. Opintopiiriläiset olivat tutustuneet näyttelyn tekemiseen, taidekokoelman syntymiseen ja itse Maire Gullichsenin taidekokoelmaan. Moni opintopiiriläinen kertoi, että kohokohta oli museon taidevarastoon pääseminen ja teosten näkeminen ”livenä”. Seniorit saivat museolta vapaat kädet valita kukin yhden mieleisensä teoksen, joihin he kirjoittivat henkilökohtaista taidekokemusta heijastelevat näyttelytekstit. Tuloksena oli hieno ja omakohtaisten taidekokemusten kautta uusia ajatuksia avaava näyttely!

Päivä päättyi hankkeen loppujulkaisun Avarampi museo aikuisille julkistamiseen viinilasillisen äärellä. Julkaisu on ladattavissa pdf-muodossa täältä.

Kuva: Satakunnan Museo.

Perjantaina 5.10. seminaaripaikkana toimi Satakunnan Museo. Museonjohtaja Juhani Ruohonen aloitti päivän tarkastelemalla Avara museo -hanketta osana Satakunnan Museon kehittämistoimintaa. Avara museo oli kiinteä ja luonteva osa museon toimintaa: museon kaikki yksiköt osallistuivat hankkeeseen ja henkilökunta oli laajasti ja tiiviisti mukana. Paitsi että hanke kehitti senioreille suunnattua museopedagogista toimintaa ja toi uusia yhteistyökumppaneita, se edisti museon saavutettavuutta, teki museota tunnetuksi ja madalsi sen kynnystä.

Seuraavaksi kuulimme Kulttuurikasvatusyksikkö TAITEn virkavapaalla olevan johtavan museolehtorin Sanni Pöntisen kertovan yleisötyön ja museopedagogiikan uusista tuulista Australiassa. Sannin puheenvuoro kuultiin ja katseltiin etukäteen nauhoitetun verkkoesityksen muodossa. Sanni vietti kuukauden kulttuuriin ja luonnontieteeseen keskittyneessä Australian Museumissa Sydneyssä. Museon Online, Editing and Audience Research team kehittelee jatkuvasti uusia tuotteita ja teknologiaa museon ja ihmisten välille ja tutkii mediatuotteidensa käytettävyyttä. Olennaista on yleisötutkimus osana museon työprosesseja: kaikista museon näyttelyistä tuotettiin analysoitu tutkimus. Sannin mukaan aikuispedagogiikasta ei Australiassa juurikaan keskustella, enemmänkin puhutaan tavoista, joilla aikuiset saadaan osallistumaan. Yksi esimerkki tästä on Jurassic Lounge -tapahtuma, joka on vetänyt joka tiistai museoon 800-3000 kävijää! Kyseessä on after-work-tapahtuma, jonka aikana museo täyttyy erilaisista esityksistä niin taiteen kuin tieteenkin saralla. Olennaista on rento ”hengailu” museossa. Myös alkoholia tarjoillaan, eikä se ole koskaan aiheuttanut ongelmia. Tapahtuman sisällöstä vastaa osittain museo, osittain ulkopuoliset sisällöntuottajat. Tapahtuma on päässyt Sydneyn Must see, must do -listalle.

VTT:n tutkimusprofessori Marja Toivonen tarkasteli omassa puheenvuorossaan sitä, miten asiakasymmärrys ja yhteinen oppiminen voivat edesauttaa palveluiden tuotteistamista. Palveluiden tuotteistamista ei museoidenkaan kannattaisi pelätä. Se ei tarkoita palveluiden standardointia vaan palveluiden joidenkin osien vakiointia niin, ettei palvelua tarvitse miettiä jokaisen asiakkaan kohdalla alusta pitäen. Asiakas voi osallistua palveluprosessiin monilla eri tasoilla; vähintäänkin asiakas on tietojen antajana. Olennaista on se miten asiakastieto pystytään muuttamaan asiakasymmärrykseksi ja miten tieto siirtyy toiminnan tasolle. Toivonen painotti myös sitä, että palveluiden tuotteistamisessa keskeisessä asemassa oleva asiakaslähtöisyys tukee organisaation uudistumista ja innovaatiotoimintaa: asiakkaat voivat kyseenalaistaa vakiintuneita käytäntöjä. Toivosen ajatuksia voi lukea myös Avarampi museo aikuisille -julkaisusta.

Museolehtori Jaana Ylänen Kulttuurikasvatusyksikkö TAITEsta kysyi omassa esityksessään mitä maahanmuuttaja tekee museossa? Tämä oli asia, jota pohdittiin paljon Moniääninen museo -osahankkeessa. Suomessa on tällä hetkellä noin 180 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä, arvioiden mukaan määrä tulee olemaan vuonna 2030 noin puoli miljoonaa. Kesällä 2012 hallitus hyväksyi valtion kotouttamisohjelman, jossa museot huomioidaan osana kotouttamista. Moniääninen museo -hanke oli osa Tampereen kaupungin kotouttamisohjelmaa. Hankkeessa koottiin Momu-ryhmä, jonka 7 maahanmuuttajataustaista tamperelaista perehdytettiin museoiden toimintaan. Ryhmä toimi yhteistyössä museoiden kanssa suunnitellen museopalveluita maahanmuuttajille ja muulle yleisölle. Ryhmän maahanmuuttajat järjestivät museoissa erikielisiä opastuksia, draamaopastuksia, luentoja ja muuta toimintaa. Ryhmän jäsenet hyödynsivät tekemässään museotyössä paitsi maahanmuuttajataustaansa myös omaa persoonaansa ja omia erityistaitojaan. Maahanmuuttajien ja museoiden yhteistyö vaatii molemminpuolista luottamusta ja joustamista.

Satakunnan Museossa Avara museo -hanke oli nimeltään Museosta virtaa varttuneille. Kyse oli hyvin pitkälle uusien yhteistyön mallien kehittämisestä. Projektisuunnittelija Outi Kivimäki kertoi museon kehittämästä vanhainkotiyhteistyöstä, jossa porilaisiin vanhainkoteihin ja sairaalaan vietiin 60-ja 70-lukujen Poria esittelevä näyttely. Lisäksi näissä paikoissa järjestettiin asiakkaille muistelutilaisuuksia valokuviin liittyen. Olennaista prosessissa oli yhteistyö vanhainkotien viriketyönohjaajien kanssa ja tutustuminen ennalta niihin paikkoihin, joihin näyttely ja muistelutuokiot vietiin. Toisena esimerkkinä hankkeen toiminnasta Outi kertoi Avartajat-ryhmän toiminnasta. Avartajat tutustuivat museon toimintaan ja saivat tehtäväkseen näyttelyn suunnittelun ja toteuttamisen osaksi museon perusnäyttelyä. Tuloksena oli Karin kasettimankka ja muita tarinoita -näyttely, johon pääsimme myöhemmin tutustumaan.

Iltapäivällä kuulimme uusista yleisötyöhön ja hyvinvointiin liittyvistä museohankkeista. Hankejohtaja Ulla Teräs esitteli Museot hyvinvoinnin edistäjinä -hankkeen, joka on Museoviraston koordinoima kehittämishanke. Kumppaneina ovat Sitra sekä Hämeenlinnan ja Kotkan kaupungit. Tavoitteena hankkeessa on kehittää kokeillen uudenlaisia yhteistyö- ja johtamismalleja ja edistää asiakaslähtöisiä palvelun suunnittelun tapoja. Uusia toimintamalleja pilotoidaan Merikeskus Vellamossa Kotkassa ja Hämeenlinnan Linnanniemen alueen museoissa. Hankkeen kokemukset jaetaan museokentän kanssa helmikuussa 2013.

Projektisuunnittelija Anna-Kaisa Ek esitteli Etelä-Karjalan museon Elävä Eteläkarjalainen museoympäristö -hanketta. Kyseessä on paikallismuseoiden kehittämishanke, jossa pyritään edistämään paikallismuseoiden toiminnallisuutta ja kehittämään niiden tapahtumia, yritystoimintaa ja yhteistyötä. Hankkeen aikana syntyy 10 uutta toimintamallia avuksi paikallismuseotyöhön, kirjalliset ohjeet näihin sekä uusia yhteistyötapoja museoiden välille. Hankkeen päätösseminaari järjestetään 13.11.2012 Lappeenrannassa.

Avartaja-Kari kertoi kasettimankkansa tarinan seminaarin
osallistujille. Kuva: Satakunnan Museo.

Taideohjaaja Elli Liippo Aboa Vetus & Ars Novasta puolestaan kertoi Taide jää mieleen työhyvinvointihankkeesta, jossa museon yhteistyökumppanina on Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Tavoitteena on turkulaisten kotihoidon työntekijöiden työhyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen museoympäristössä, museopedagogisia menetelmiä soveltaen. Taide jää mieleen -ryhmä on vuoden 2012 ajan kokoontunut museossa kerran kuukaudessa työajalla. Tavoitteena on ollut tuottaa ryhmän näköisiä ja heidän työpäiväänsä sopivia museon käyttötapoja ja etsiä itselle sopivia tapoja olla tekemisissä nykytaiteen kanssa. Hanke päättyy marraskuussa, mutta yhteistyö kaupungin sote-sektorin kanssa jatkuu.

Avartaja-Liisa kertomassa omasta esineestään ja
melontaharrastuksestaan. Kuva Satakunnan Museo.

Kuten edellisenä päivänä taidemuseolla, myös Satakunnan Museolla pääsimme tutustumaan senioriryhmän toteuttamaan näyttelyyn Karin kasettimankka ja muita tarinoita ja kuulimme Avartajien itsenä kertomana miten näyttelyn suunnitteleminen ja toteuttaminen onnistui. Kukin Avartajat-ryhmän jäsen oli valinnut yhden oman esineensä, jonka sijoitti museon perusnäyttelyyn ja johon kirjoitti omakohtaisen näyttelytekstin. Näin henkilökohtaiset esineet ja niiden tarinat kommentoivat hienosti näyttelyn yleisempää pysyvää osuutta. Oli hienoa kuulla esineiden tarinoita niiden omistajien ja käyttäjien kertomana!

Kiiitokset kaikille seminaarin puhujille ja osallistujille! Päivien esitykset löytyvä pdf-muodossa osoitteesta http://www.museoliitto.fi/avaramuseo/paatosseminaari.

Avarampi museo aikuisille – Hankkeen loppujulkaisu on ilmestynyt!

Millainen oppimisympäristö museo on aikuisille? Tulevatko aikuiset museoon oppimaan? Mikä on museopedagogiikan suhde yleisötyöhön? Millainen on museopedagogiikan ja yleisötyön rooli museossa? Näitä kysymyksiä pohdittiin monien muiden ohella Avara museo - kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hankkeessa.

Avarampi museo aikuisille -julkaisu esittelee 3-vuotisen hankkeen tuloksia. Käytännönläheisten projektikuvausten ohella julkaisussa tarkastellaan museo-oppimista, kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksiä sekä palveluiden tuottamista yleisemmälläkin tasolla. Julkaisu on tarkoitettu kaikille museo-oppimisesta, yleisötyöstä ja museoiden kehittämisestä kiinnostuneille.

Julkaisun PDF-versio on ladattavissa Suomen museoliiton verkkosivuilta täältä.

Julkaisun painettu versio on lähetetty kaikille Museoliiton jäsenille.

Toivomme, että julkaisu herättää ajatuksia ja innostaa kokeilemaan uutta!

Avara museo - hanketason väliarviointiraportti

On pitkä aika, kun viimeksi olen tänne mitään syöttänyt. Hanke on päättymäisillään ja toivottavasti mahdollisimman monen kanssa tapaamme Porissa lokakuussa.

Avara  museo - kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hanketason väliarviointiraportti on pyörinyt kevään ja kesän aikana mahdollisimman monissa käsissä kommentointia varten. Kiitos teille kaikille kommenteista! Raportti on haastavaa lukea, myönnän sen.  Berit Ljungin väitöskirjassa esittelemä luokittelu, miten päästä käsiksi termiin museopedagogiikka ja mitä se käytännön tasolla tarkoittaa ei ole kovin helppo hahmottaa, mutta tässä raportissa on tehty kokeilu sen soveltamiseksi. Miten siinä on onnistuttu on tulevaisuuden kommentoijien käsissä. Raportin lukemista edesauttaa, jos huomioi, että raportti on kirjoitettu enemmän pedagogiikan näkökulmasta kuin käytännön museotyöstä. Tuleva hankkeen julkaisu, joka julkaistaan Porin päätösseminaarissa, esittelee jokaisen hankemuseon käytännön kokemuksia, joten sellaista tietoa hakevalle, hankkeen julkaisu on todennäköisesti antoisampi. Raportin pääviesti on kuitenkin, että aikuiskävijöiden  huomioiminen museopedagogisesta ja yleisötyönäkökulmasta on Suomen museoissa kasvanut entisestään. Se oli hyvin alussa jo ennen hankkeen alkamista, mutta nyt siitä puhutaan yhä enemmän. Diskuteerataan. 

Viestin alaosassa tiivistelmä arvioinnista, joka kertoo raportoinnin taustat ja pääkohdat. Koko raportti on ladattavissa täältä.

Kasvatustieteen tiedekunnan edustajana kuulostaa hyvältä yksi aito lainaus kyselystä:  

Museo oppimisympäristönä ajatteluun on tullut uusia ulottuvuuksia.

Tästä on hyvä jatkaa avarampana eteenpäin, itse oppijana ja huomioida aikuinen museossa oppijana.

Leena Tornberg 

TIIVISTELMÄ

Avara museo – kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hankkeen avulla kehitetään museoita avoimiksi ja kiinnostaviksi oppimisen paikoiksi. Hankkeen koordinoinnista vastaa Suomen museoliitto. Osatoteuttajia (osahankkeet) ovat Porin taidemuseo, Satakunnan Museo, Tampereen museopalveluiden TAITE-kulttuurikasvatusyksikkö, Tekniikan museo, Työväenmuseo Werstas sekä CICERNO Learning –verkosto Helsingin yliopistosta. Hankkeen varsinaisena kohderyhmänä ovat museoiden työntekijät, joiden aikuispedagogista osaamista hankkeella pyritään lisäämään. Hankkeen välillisinä kohderyhminä ovat erilaiset aikuisryhmät, joille hankkeessa mukana olevat toimijat kehittävät uusia toimintamalleja ja palveluita. Kolmivuotinen hanke on Euroopan Sosiaalirahaston rahoittama.

Avara museo -hankkeessa arviointiaineistoa on kerätty alusta lähtien. Keväällä 2011 laadittiin osahankkeiden yhteistyönä kokonaisarviointisuunnitelma, joka kattoi arvioinnin hanketasolla ja osahankeketasolla. Tämä raportti koskee hanketason arviointia. Arvioinnin perusaineistona oleva lomakepohjainen aineisto kerättiin hankkeen puolessa välissä alkukesästä 2011 eli se kattaa toiminnan 1,5 vuoden ajalta. Hanke kokonaisuudessaan jatkuu vuoden 2012 loppuun.  

Hanketason arviointi suuntautuu museoalalla toimiviin alan ammattilaisiin ja heidän kokemuksiinsa aikuismuseokävijöistä.  Arviointityöllä on pyritty selvittämään, mitä oppimista tai osaamisen laajenemista hankkeen toimenpiteiden vaikutuksesta on tapahtunut.  Hankkeen luonne voidaan nähdä yleisesti aikuispedagogisten menetelmien osaamisen kehittymisen näkökulmasta. Samoja menetelmiä on pyritty siirtämään käyttöön myös hankkeen toisen kohderyhmään eli aikuiskävijät oppijoina museossa. 

Hankkeen alusta lähtien oltiin tietoisia, että ei ole olemassa yhteistä kattavaa määritelmää, mitä museopedagogiikka tarkoittaa ja siten näkökulmia museon aikuispedagogiseen kehittämistyöhön oli monia. Tämä vaikutti arviointityön luonteeseen. Yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi arvioinnissa tuli pyrkimys selvittää, miten hankkeessa mukana toimivat hahmottavat museopedagogisen työn. Arvioinnissa käytetyn käsitteistön avulla on pyritty laajentamaan keskustelua oppimisen ja osaamisen roolista museossa, kun kohderyhmänä aikuiskävijät . Museopedagogiikka on sen alkuajoista lähtien, 1960-1970–luvuilta, painottunut sekä toiminnassa että tutkimuksessa lapsinäkökulmaan.  

Hankearvioinnissa käytettiin kyselylomaketta, jossa oli sekä avoimia kysymyksiä että asenneväittämiä (1-5 asteikko).  Avoimia kysymyksiä analysoitiin Berit Ljungin (2009) luoman viiden näkökulmaluokittelulla museopedagogiikan määrittelemiseksi. Näkökulmat olivat: toiminta-, materiaali-, tarkoitus-, ympäristö- ja metafora(vertaus) näkökulmat. Tämän luokittelun avulla käsiteltiin sekä vastaajien museopedagogista käsitystä että hankkeessa kehittyneen tai kehitetyn aikuismuseopedagogisen taidon osaamista.

Arviointitulosten mukaan toiminnan kohteena olleiden vastaukset ilmaisivat aikuispedagogisten taitojen kehittymistä positiiviseen suuntaan seuraavilla osa-alueilla: aikuisten huomioiminen erityisryhmänä tarkoitus, materiaali- ja ympäristönäkökulmasta, käytännön ja teoreettisen aikuispedagogisen ajattelun kehittyminen toimintanäkökulmasta, kävijöiden oppimisen arvioimisen kehittyminen toimintanäkökulmasta ja aikuiskävijöiden tarpeiden selkeämpi ymmärtäminen tarkoitusnäkökulmasta. Aiheet, jossa kehittämistä voidaan vielä edistää, ovat mm. verkostoituminen ja  moniammatillisen yhteistyön kehittäminen (metaforanäkökulma).

Avoimeen kysymykseen, mikä on ollut syynä, jos mikään aikuispedagoginen osa-alue ei ole kehittynyt, vastauksia tuli ainoastaan kaksi 93 lomakkeesta. Niissä syyksi mainittiin, että ei ole omassa museossaan ollut tekemisissä Avara museo -hankkeen toimintojen kanssa tai että oma pedagoginen osaaminen on jo niin laajaa, että hanke ei pysty antamaan uutta.

Puolivälin arviointi osoitti, että ne museoammattilaiset, jotka olivat hakeutuneet Avara museo –hankkeen toimintoihin, kokivat  keskimääräisesti  aikuispedagogisten taitojen kehittyneen positiiviseen suuntaan aikaisemmasta osaamisen tasosta.

Arviointiraportin ohjaus professori  Leena Krokfors , professori Lasse Lipponen ja  professori Kristiina Kumpulainen sekä CICERO Learning –verkoston, Oppimisen sillat- ja Koulu kaikkialla -hankkeen toimijoita Helsingin yliopistolla. Arviointiraportin kommentointia osahankemuseoilta sekä erityiskiitos Pauliina Kinaselle Suomen museoliitosta. 

Linkki väliarviointiraporttiin: http://www.museoliitto.fi/index.php?k=10920

Avara museo kouluttaa!

Avara museo -hankkeen päätössemimaari 4.-5.10.2012 Porissa
Kolmivuotisen Avara museo -hankkeen päätösseminaari järjestetään Porissa teemalla Yhteistyö ja osallisuus. Seminaarin teemat kumpuavat niistä laajoista yleisötyöhön ja pedagogiaan liittyvistä kysymyksistä, joita Avara museossa on kolmen vuoden aikana pohdittu ja jotka on koettu erityisen olennaiseksi. Seminaarissa julkaistaan myös hankkeen loppujulkaisu.

Ohjelma ja ilmoittautuminen Museoliiton verkkosivuilta.

Museopedagogiikan ja yleisötyön monimuotokurssi 24.9.-26.11.2012
Kurssilla käsitellään museopedagogiikkaa ja museoiden yleisöjä yleisesti, mutta painotus on museoiden aikuisyleisöissä. Kurssilla hyödynnetään Avara museo -hankkeen kokemuksia.

Kurssiin kuuluu kaksi lähiopetuspäivää, joiden välinen aika työskennellään verkossa Moodle-oppimisympäristössä. Osallistuminen lähipäiviin on pakollista. Kurssilla käytetään menetelminä yhdessä oppimista ja vertaisarviointia. Yhtenä kurssin tavoitteena on myös museoalan ammattilaisten verkostoitumisen ja yhteistyön lisääminen.

Kurssi on tarkoitettu museopedagogiikan ja yleisötyön parissa työskenteleville. Kurssilla käsitellyt teemat ja tehtävät nivotaan osaksi opiskelijoiden käytännön työtä, joten on olennaista, että opiskelijat työskentelevät museossa. Kurssi soveltuu hyvin uusille museopedagogeille ja museon yleisötyötä tekeville, mutta tarjoaa tuoreita näkökulmia myös kokeneemmille ammattilaisille.

 Ilmoittautuminen alkaa 27.8.2012. Lisätietoja ja ilmoittautuminen Museoliiton verkkosivuilta.

Tekniikan museon POPUP -museokonseptin kesäinen elämä

Osana Avara museo -hankettamme me Tekniikan museossa päätimme lähteä reippaasti uusin keinoin avartamaan museon tapaa kertoa itsestään ja rakentamaan suhteita sidosryhmiimme. Pop up -konsepti oli kehityshankkeen osana mitä erinomaisin oppimisen paikka meille kaikille.

Tekniikan museo laajeni kesän ajaksi Helsingin Kaapelitehtaalle osana World Design Capital 2012 Helsinki -ohjelmaan kuuluvaa HI DESIGN -näyttelyä, joka esittelee huippumuotoilua suomalaisessa teknologiateollisuudessa. Mukana on suomalaisia kärkifirmoja kuten Kone, Nokia ja Patria. Kun puhutaan suomalaisesta teknologiasta ja huipputuotteista, mikä olisikaan luontevampaa kuin kertoa myös tekniikan ja innovaatioiden historiasta: miten tähän päivään on tultu. Se on Tekniikan museon tehtävä.

Mitä pop up sitten on? Se on väliaikaisesti rakennettu, keveillä elementeillä, huumorintajuisesti, rennosti, mutta huolella luotu tekemisen malli. Tärkeintä ei ole vain lopputulos - sekin oli aivan jotain muuta mitä alunperin ajateltiin - vaan koko prosessi. Tekniikan museo avarsi omaa toimintaansa ja tarinaansa, ja toivottavasti houkuttelee Kaapelitehtaalta myös itse museolle kävijöitä!

Lopputulosta voi mennä katsomaan vielä 2.9. asti: to-su klo 10-18, vapaa pääsy!

Lopputunnelmia seuraa myöhemmin...;)

Kävijöitä tutkitaan

Valtakunnallisen kävijätutkimuksen tulokset on julkistettu Museokävijä 2011 raportissa. Raportin tiivistelmässä kuvataan tyypillistä museokävijää:

” Tutkimusotoksen perusteella tyypillinen museokävijä on nainen, joka asuu Etelä-Suomessa. Hän on ylempi toimihenkilö, jolla on korkeakoulututkinto.

Hän on 46–65-vuotias ja käy museossa 1–5 kertaa vuoden aikana ollessaan loma- tai vapaa-ajan matkalla perheen tai ystävän kanssa.

Museo, jossa hän vierailee, on yleisesti tunnettu. Kiinnostus museokäyntiin johtuu museon aihepiiristä ja näyttelystä. Hän odottaa vierailultaan elämystä, tietoa ja viihtymistä ja vierailee museossa perheenjäsenten ja ystävien seurassa.

Tyypillinen kävijä on tyytyväinen museovierailuunsa, josta hän haluaa maksaa reilut 5 euroa. Näyttelyt ovat kiinnostavia ja palvelu pelaa. Erityisen tyytyväinen hän on saamaansa tiedon määrään. Täydellinen museovierailu olisi, jos esineitä saisi koskea ja elämystä rakennettaisiin vielä enemmän interaktiivisilla menetelmillä. Sisältöjäkin tyytyväisempi kävijä on museon asiakaspalveluun.

Hän lupaa tulla yli 90 %:in todennäköisyydellä museoon uudelleen ja hän suosittelee museota kaikille tuttavilleen.” (Museokävijä 2011, 4) 

Tyypillisen museokävijän profiili ei siis juurikaan ole muuttunut sitten viime kävijätutkimuksen 2002. Museoiden kokonaiskävijämäärien kasvu on kuitenkin pysähtynyt ja on huomattavasti alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Mikä avuksi? Raportissa hahmotellaan tähän joitain apukeinoja.

Kävijätutkimusten amerikkalaisia trendejä kannattaa vaikka vertailun vuoksi vilkuilla täältä. Linkin takaa löytyy osallistujien twiiteistä koottu yhteenveto Visitor Studies Associationin vuosittaisesta konferenssista, jossa teemana oli Knowing Our Past, Shaping Our Future: What’s Next for Visitor Studies?

Porin taidemuseon imagotutkimuksen tulos: "Laadukas suomalainen taidemuseo johon kannattaa tulla kauempaakin."

Porin taidemuseota kehutaan myös luovaksi ja innostavaksi.

Porin taidemuseolla on erittäin vahva ja positiivinen imago sekä porilaisten että muiden satakuntalaisten mielissä. Imagotutkimuksessa taidemuseota kiiteltiin porilaiseksi ylpeydenaiheeksi sekä luovaksi, monipuoliseksi ja innostavaksi paikaksi. Myös sanoja moderni ja nuorekas käytettiin useasti.

Taidemuseon tarjontaa pitää todella tai melko kiinnostavana 80 prosenttia vastaajista. 80 prosentin tuntumaan päästiin myös silloin kun kysyttiin taidemuseon ajankohtaisuudesta. 74 prosentin mielestä näyttelyt ovat todella tai melko hyvin toteutettuja. Vain kymmenen prosentin mielestä taidemuseon anti ei ole vahvasti kansainvälistä.

Imagotutkimukseen vastasi 127 henkilöä, kaksi kolmasosaa heistä oli naisia. Melkein kaikki vastaajat olivat satakuntalaisia. Vastaajista reilut sata oli tasaisesti ikähaarukassa 19–50. Melkein puolet vastaajista oli käynyt museossa vähintään kolme kertaa viimeisen vuoden aikana. 29 vastaajista ei ollut käynyt museossa kertaakaan viimeisen vuoden aikana.

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden oppiaineen ja Porin taidemuseon yhteistyössä tekemässä Porin taidemuseon imagotutkimuksessa selvitettiin porilaisten ja muiden Porin taidemuseon asiakkaiden mielipiteitä taidemuseosta sekä sen tarjonnasta. Tutkimuksesta vastasivat Usva Friman, Minna Karru ja Arttu Malmivirta. Tutkimus toteutettiin keväällä 2012 ja se on osa valtakunnallista Avara Museo – kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hanketta. Tutkimuksen tuloksia käytetään jatkossa Porin taidemuseon toiminnan kehittämisessä.

Kiireinen kevät lupaa antoisaa syksyä?

Avara museo -blogin hiljaisuuteen löytyy (huono) syynsä kevään kiireistä. Hankkeessa työskennellään kuumeisesti muun muassa loppujulkaisun artikkeleiden parissa. Vielä nimettömän (ehdotuksia?) julkaisun on tarkoitus valmistua hankkeen päätösseminaariin mennessä. Tulossa on mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa luodaan katsaus Avara museon toimintojen ja tulosten lisäksi myös oppimiseen, palveluiden tuotteistamiseen sekä kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksiin. Pyrimme tekemään kirjasta värikkään ja helposti luettavan kokonaisuuden, josta olisi hyötyä kaikille museopedagogiikasta, oppimisesta ja yleisötyöstä kiinnostuneille.

Koordinaattorilla on työn alla myös hankkeen päätösseminaarin (4.-5.10.) sekä museopedagogiikkaan keskittyvän monimuotokurssin (24.9.-26.11.) suunnittelu. Ohjelmat yritetään saada kasaan ennen heinäkuuta ja ilmoittautumiset näihin koulutuksiin alkavat viimeistään elokuussa. Seuratkaa tätä blogia ja Museoliiton verkkosivuja!

Hei, me tehtiin näyttely!

Miten Atamon-säilöntäaine liittyy Poriin? Miksi Paulan hiukset piti kihartaa? Entä mitä Kari kuunteli kasettimankastaan? Nämä tarinat selviävät Satakunnan Museossa, jossa Museoiden yönä 19.5. klo 18 avautuu yleisön esineitä esittelevä näyttely Karin kasettimankka ja muita tarinoita.

Satakunnan Museo ja Porin taidemuseo kutsuivat loppuvuodesta 2010 museoiden kehittämisestä kiinnostuneita aikuisia mukaan Avartajat-ryhmään. Tavoitteena oli saada yleisön ääni aikuisille suunnatun museotarjonnan kehittämisessä paremmin kuuluviin. Kevään 2011 aikana avartajat tutustuivat museoiden toimintaan, tiloihin ja ihmisiin, antoivat palautetta ja ideoivat uutta. Syksyllä ryhmä jatkoi toimintaansa Satakunnan Museon kanssa näyttelynteon merkeissä. 

Avartajien näyttelytiimi kuvattavana. 

Karin kasettimankka ja muita tarinoita -näyttelyä varten viisi miestä ja seitsemän naista valitsi esineen, joka on heille jollakin tavalla merkityksellinen. Näyttelyn esinevalinnat ovat henkilökohtaisia ja liittyvät eri elämänvaiheisiin, tärkeisiin ihmisiin, asuinpaikkoihin ja harrastuksiin. Esineet on sijoitettu Satakunnan Museon perusnäyttelyyn museoesineiden rinnalle, mikä mahdollistaa yhteyksien ja erojen pohdinnan eri aikakausien välillä. Näyttely on esillä Satakunnan Museossa 19.5.–14.10.2012. 

Näyttelynteko avartajien kanssa on ollut hieno kokemus. On ollut ilo todeta kuinka innoissaan he ovat siihen osallistuneet. Näistä kokemuksista sitten lisää vielä tuonnempana...

Yhteisellä matkalla yleisötyöhön

Tekniikan museossa on työstetty uutta strategiaa, jonka tekemiseen koko henkilökunta on aktiivisesti osallistunut. Tuleviin tavoitteisiin on asetettu yhdeksi painopistealueeksi yleisö. Tämä ei tarkoita vain viestinnällistä asiaa, eikä tämä tarkoita vain yhtä tapaa kohdata yleisö, vaan se on ikään kuin läpileikkaava ajatus, että museo ennen kaikkea on yleisötyötä – niin kokoelma- kuin näyttelypuolella.

Tämän ajatus vaatii enemmän kuin vain toteamisen. Konkreettisena esimerkkinä lähdimme osana projektihallinnan kehittämistä henkilökunnan kesken miettimään omien toimenkuviemme kautta, miten omaa osaamistamme voimme käyttää erilaisissa museon projekteissa. Näin kokoelma-, näyttely-, palvelu- ja hallintotiimi miettivät kukin erikseen, mitä annettavaa heillä on omalla ammattitaidollaan tiettyihin konkreettisina esimerkkeinä annettuihin projekteihin – esimerkkejä oli niin kokoelmapuolelta kuin palvelupuolelta.

Oli mahtavaa seurata, että kokoelmapuoli aktiivisesti mietti, mitä annettavaa heillä on uudelle asiakaspalvelupuolen projektille ja miten näyttelypuoli aktiivisesti mietti miten heidän osaamistaan voi hyödyntää kokoelmapuolen projektissa, jotka kaikesta tulisi parasta mahdollista. Nimittäin kyse ei ole vain työn kehittämisestä, projektihallinnasta ja prosessikuvausten avaamisesta, ja milloin kenenkin ammattitaitoa ja osaamista käytetään: Kyse on laaja-alaisesta näkemyksestä, että mitä tahansa me teemmekin, teemme sitä yleisöä varten ja kaikessa on asiakaspalveluaspekti sisäänrakennettuna. Yleisöä varten toimiminen voi olla kokoelmahallinnan kehittämistä, jolloin asiakaspalveluihmiset kokoelmapuolen kanssa miettivät miten se saadaan parhaalla tavalla hyödynnettyä ja yleiseen käyttöön tai näyttelysuunnittelua, jolloin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen on otettava kaikkien osaaminen käyttöön. 

Nyt väitän: Mitään ei tule tehdä itsetarkoituksellisesti. Aina pitää olla tavoite. Ja se tavoite on viimekädessä yleisö.

Werstaalla on ensi viikonloppuna AistiMUS-tapahtuma. Tapahtuma on järjestyksessään toinen ja liittyy Ihan epäNormaalia-näyttelyyn, joka on esillä Werstaalla vielä toukokuun loppupuolelle saakka. AistiMUS-tapahtuma tarjoaa monenlaista moniaistista koettavaa, mm. Tampereen seudun näkövammaisten järjestämän pimeän kahvilan sekä Elävän kirjaston. Tapahtuman työpajoissa voi tehdä oman koskettelukuvan tai osallistua yhteisen animaation tekemiseen.

Romusoitinartesaani Kimmo Nissisen monenmoisista raaka-aineista rakentamat soittimiet ovat kävijöiden kokeiltava, mm. basso jonka ääni koetaan tuntoaistimuksena erityisen alustan kautta. Tapahtumassa esiintyy myös palkittu kehitysvammaisteatteri La Strada musiikki-ilottelullaan Käytöskukka.

Ovatko aikuiset erityisryhmä?

Eilisen työpäiväni päätteeksi vs. museonjohtaja toi eteeni OKM:n koekyselyn valtionosuusjärjestelmän kannustavuuden kehittämiseksi koskien vuotta 2011. Hän tarvitsi lisätietoja lomakkeen kohtaanT6, jonka otsikkona oli Yleisötyö. Lomakkeeseen oli tarkoitus merkitä erilaisille yleisöryhmille suunnatut tapahtumakerrat. Täytettäviä kohtia olivat: 

Lapsille ja nuorille suunnattu yleisötyö

Maahanmuuttajille suunnattu yleisötyö

Ikääntyneille suunnattu yleisötyö

Muille erityisryhmille suunnattu yleisötyö

Muu yleisötyö

Avara museo-hankkeen lähtökohta on ollut kehittää erilaisille aikuisryhmille suunnattua yleisötyötä. Kyseisessä lomakkeessa aikuisia ei mainittu lainkaan. Toki maahanmuuttajilla ja ikääntyneillä lomakkeessa tarkoitettiin nimenomaan aikuisia. Asia saattaa liittyä ajatukseen aikuisista itsestään selvänä kävijäryhmänä, jolle ei erikseen suunnata yleisötyötä. Jos ajattelemme museoiden yleisöjä suurena joukkona erilaisia pienempiä erityisryhmiä, aikuiset kirjattaisiin kohtaan: muille erityisryhmille suunnattu yleisötyö. Jos taas lomakkeen laatija on pitänyt aikuisia ikään kuin ”normaaleina” kävijöinä, he ovat kohdassa muu yleisötyö. Myöskään lomakkeen täyttöohjeissa ei kerrota onko olemassa erityisryhmiin kuulumattomia aikuisia, jotka voisi kirjata johonkin lomakkeen kohtaan. Täyttöohjeen mukaan aikuisille suunnattu yleisötyö täytyisi luokitella kohtaan Muu yleisötyö, koska se on ”muu kuin aiempiin kohtiin luokiteltu yleisötyö”. 

Yleisötyötä edeltänyt pääkohta lomakkeessa koski museoiden näyttelytoimintaa. Lomakkeen laatija on saattanut myös ajatella, että näyttelyt ovat museoiden aikuisille suunnattua toimintaa ja varsinainen yleisötyö kohdistuu erityisryhmiin. Lomakkeen taustalla oleva ajattelu luokitteluineen tuntuu Avara museo-hankkeen näkökulmasta varsin vieraalta.

Uusia museoblogeja

Museomaailmaan on syntynyt uusia mielenkiintoisia blogeja. Etelä-Karjalan museoiden hallinnoima paikallismuseoiden kehittämishanke Elävä Eteläkarjalainen Museoympäristö on julkistanut bloginsa. Tähän mennessä kirjoitukset ovat käsitelleet muun muassa museomummo ja -vaaritoimintaa, vapaaehtoisuutta museoissa ja osallistamista yleisemminkin. Hyvin samankaltaisia asioita, joita Avara museo -hankkeessa on pohdittu jo reilun kahden vuoden ajan.
Elävä Eteläkarjalainen Museoympäristö -blogi

Toinen uusi tulokas on Museoliiton blogi P.S. Post Scriptum, jossa etenkin liiton pääsihteeri Kimmo Levä, mutta ajoittain myös muut, pohtivat museoalan ajankohtaisia asioita.
P.S. blogi 

Päivitys 23.4.2012
Löytyi myös kolmas uusi ja mielenkiintoinen museoblogi. Vorssammuseo 3.0 -blogi käsittelee Forssan museon perusnäyttelyuudistusta ja toimii Vorssammuseo 3.0 -hankkeen projektikäsikirjana. Projektissa visioidaan museon tulevaisuutta asiakaslähtöisesti. Blogin mukaan projektissa on neljä kantavaa palkkia, johon runko nojaa: perusnäyttelyuudistus, asiakaspalvelu, museopedagogiikka ja osallistaminen.
Vorssammuseo 3.0