Välitilinpäätös ja jatkoaika

Hankkeen loppujulkaisu Avarampi
museo aikuisille on ladattavissa
osoitteesta
www.museoliitto.fi/avaramuseo/loppujulkaisu

Hyvää vuoden alkua Avara museo -hankkeesta! Kolmivuotisen hankkeemme oli määrä päättyä vuoden 2012 lopussa. Syksyllä järjestimme päätösseminaarin ja julkaisimme hankkeen loppujulkaisun. Syksyn aikana kävi kuitenkin ilmi, että hankkeellamme on jäämässä jonkin verran ESR-avustusta käyttämättä, joten aloimme suunnitella jatkoaikaa. Jatkoajalla, joka käytännössä kattaa tammi-kesäkuun, on tarkoitus jatkaa hankkeessa jo aloitettua palveluiden tuotteistamistyötä.

Välitilinpäätöksenä voin todeta, että olemme saaneet paljon aikaan. Hankkeessa on kehitetty ja testattu useita uudenlaisia yleisötyön toimintamalleja, järjestetty koulutusta, pohdittu museoiden yleisöjä, oppimista ja museoita oppimisen ympäristöinä ja solmittu lukuisia uusia yhteistyökuvioita. Vuoden 2013 alussa tehty seurantaraportti osoittaa, että hankkeen toimintoihin on osallistunut lähes 200 ihmistä yhteensä 1815 henkilötyö- ja koulutuspäivän ajan! Lyhyemmän ajan hankkeeseen tai sen tiedotustilaisuuksiin on osallistunut vielä satoja ihmisiä lisää. Museoalan koon huomioon ottaen hanke on tavoittanut alan työntekijät kiitettävästi.

Aktiivi-koordinaatiohankkeen myötä Avara museo -hankkeessa alettiin pohtia palveluiden tuotteistamista erityisesti asiakaslähtöisestä näkökulmasta. Huomasimme, että palveluiden asiakaslähtöinen tuotteistaminen tarkoittaa käytännössä museon yleisötyön ja palveluiden laadun kehittämistä. Aloittamamme työ jäi kuitenkin hieman kesken ja tuotteistamisosaaminen vajavaiseksi. Keväällä 2013 jatkamme tutkimusprofessori Marja Toivosen kanssa hankkeessa kehitettyjen toimintamallien tuotteistamista. Tavoitteena on kevään aikana saada valmiiksi toimintamallien tuotteistamisprosessi sekä kuvata tuotteistamisprosessi tuotteistamistyökaluksi ja apuvälineeksi koko museoalalle. Kesäkuun 5. päivä järjestetään museoalalle tuotteistamistyöpaja, jossa kevään oppeja jaetaan eteenpäin. Pysykää kuulolla!

Avara museo kouluttaa!

Avara museo -hankkeen päätössemimaari 4.-5.10.2012 Porissa
Kolmivuotisen Avara museo -hankkeen päätösseminaari järjestetään Porissa teemalla Yhteistyö ja osallisuus. Seminaarin teemat kumpuavat niistä laajoista yleisötyöhön ja pedagogiaan liittyvistä kysymyksistä, joita Avara museossa on kolmen vuoden aikana pohdittu ja jotka on koettu erityisen olennaiseksi. Seminaarissa julkaistaan myös hankkeen loppujulkaisu.

Ohjelma ja ilmoittautuminen Museoliiton verkkosivuilta.

Museopedagogiikan ja yleisötyön monimuotokurssi 24.9.-26.11.2012
Kurssilla käsitellään museopedagogiikkaa ja museoiden yleisöjä yleisesti, mutta painotus on museoiden aikuisyleisöissä. Kurssilla hyödynnetään Avara museo -hankkeen kokemuksia.

Kurssiin kuuluu kaksi lähiopetuspäivää, joiden välinen aika työskennellään verkossa Moodle-oppimisympäristössä. Osallistuminen lähipäiviin on pakollista. Kurssilla käytetään menetelminä yhdessä oppimista ja vertaisarviointia. Yhtenä kurssin tavoitteena on myös museoalan ammattilaisten verkostoitumisen ja yhteistyön lisääminen.

Kurssi on tarkoitettu museopedagogiikan ja yleisötyön parissa työskenteleville. Kurssilla käsitellyt teemat ja tehtävät nivotaan osaksi opiskelijoiden käytännön työtä, joten on olennaista, että opiskelijat työskentelevät museossa. Kurssi soveltuu hyvin uusille museopedagogeille ja museon yleisötyötä tekeville, mutta tarjoaa tuoreita näkökulmia myös kokeneemmille ammattilaisille.

 Ilmoittautuminen alkaa 27.8.2012. Lisätietoja ja ilmoittautuminen Museoliiton verkkosivuilta.

ICOM-CECA konferenssin herättämiä ajatuksia - matkaraportti

Hyvä blogin seuraaja,

Alapuolella on koko raportti, minkä kirjoitin rahoittajalle, on vähän pitkähkö : ) mutta toivottavasti löydät itseäsi kiinnostavat kohdat kokonaisuudesta. Väliotsikot sinisellä helpottakoon tutustumistasi. Konferenssi oli jo syyskuussa viime vuoden puolella, mutta olen kirjoittanut raporttia moneen otteeseen viime syksyn aikana ja pohdiskellut ja sulatellut antia sekä Avara museo -hankkeen näkökulmasta että ehkä vähän laajemminkin.

Matkaraportti ICOM:in (International Council of Museums) CECA-alakomitean (Committee for Education and Cultural Action) kansainvälisestä vuosikonferenssista Zagrebissa 16.9.-21.9.2011


Taustaa konferenssiin osallistumiselle

CECA on yksi suurimpia ICOM:in alakomiteoista, jäsenmäärä noin 1000 jäsentä. Jokainen komitea on erikoistunut tiettyyn museoalaan. CECA:n erikoisala on museopedagogiikka, kulttuurikasvatus ja oppimisen käsite kulttuuri-instituutioissa. Vuosikonferenssi on tarkoitettu kaikille museopedagogiikan käytännön työn tekijöille että alan tutkijoille. Konferenssin päätarkoitus on jakaa tietoa hyvistä museopedagogisista käytänteistä kansainvälisesti. Suurin määrä CECA:n jäsenistä tulee Euroopasta, mutta vuosikonferensseissa on hyvä edustus myös Etelä-Amerikasta, Pohjois-Amerikasta, erityisesti Kanadasta, muutama edustaja Aasiasta ja Afrikasta. Zagrebin konferenssissa oli noin 140 osanottajaa. Vuosikonferenssi antaa hyvät mahdollisuudet tavata, tiedottaa ja verkostoitua etenkin Euroopan tasolla. Olen osallistunut aktiivisesti konferensseihin vuodesta 2005 lähtien sekä toiminut CECA-maatiedottajana kolmen vuoden ajan. Tänä aikana olen oppinut tuntemaan noin puolet konferenssin osanottajista. Osallistuminen konferenssiin mahdollisti tiedottamisen Avara museo -hankkeesta henkilökohtaisella tasolla mm. edelliselle että nykyiselle CECA-puheenjohtajalle, professori Colette Dufresne-Tassélle ja professori Emma Nardille sekä useille muille alan kolleegoille ympäri maailmaa. Erityisen hyvä verkosto ja yhteys on pohjoismaisten maatiedottajien ja osallistujien välillä, mikä edelleen vahvistui konferenssissa. Pohjoismaisten osanottajien kanssa tiedon vaihto aikuispedagogiikasta oli erityisen mielenkiintoista, koska yhteiskuntamme muistuttavat rakenteeltaan paljon toisiaan. Konferenssissa oli osanottajia myös LEM (Learning Museum) –verkostosta. Erityisen antoisaa oli kokea, että eri verkostot museopedagogiikan alalla kohtaavat näin toisensa. Samoja ihmisiä pystyy tapaamaan eri verkostojen kautta ja siten syventämään vuorovaikutuksen tasoa.

Vuoden 2011 konferenssi n otsikko oli Old questions, new answers. Otsikko oli osuva, koska useita vanhoja näkökulmia ja pohdintoja esitettiin museopedagogiseen työhön, mutta myös uusia 2010-luvun vastauksia esimerkiksi uuden teknologian innovatiivisesta hyväksikäytöstä ja verkostoitumisen mahdollisuuksista nykytekniikalla ympäri maailmaa.


Avara museo – kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hankkeen näkyvyys

Esitykseni Museum Education Studies in Multi-professional Groups in Finland oli konferenssin toisena päivänä (lauantaina 17.9.2011). Esitys oli lähinnä uusia kysymyksiä Avara museo –hankkeen aikuispedagogiikan näkökulmasta: miksi aikuispedagogiikkaa tarvitaan museoissa vai tarvitaanko? Esityksessä tukeuduttiin historiaan. Museopedagoginen toiminta on alkanut jo 1960-luvulla jossain maissa, yleisimmin 1970-luvulla kuten Suomessa ja laajentunut koko ajan 2000-luvulle tultaessa. Painopiste on pitkään ollut lapsiin suuntautuvassa pedagogiikassa ja ala on ollut hiukan erillinen museon toimialue (ei moniammatillinen). Tämä on näkynyt myös CECA:n konferenssien ohjelmassa, mutta muutosta on tapahtumassa. Lapset, jotka ovat kokeneet ja oppineet käyttämään museopedagogista tarjontaa 70 – ja 80-luvuilla, ovat tällä hetkellä aikuisiässä. Aikuispedagogisella toiminnalla tuetaan elinikäistä oppimista ja sen edistämistä yhdessä avoimessa oppimisympäristössä, museossa. Näihin näkökulmiin esityksessä viitattiin, joilla perusteltiin Avara museo –hankkeen paikkaa museopedagogiikan kehittämisalueella. Esitys oli lyhyt seitsemän minuutin Marketing of Ideas –tyyppinen, mutta esityksen lopussa pystyttiin viittaamaan konferenssin yhteydessä myöhemmin saman hankkeen Porin taidemuseon Mirja Ramstedt-Salosen esitykseen ja hankkeen posterisessioon / Anni Venäläinen. Posterisessiossa oli saavutettavissa kaikki hankkeen edustajat konferenssissa.

Konferenssin ohjelmassa oli vain muutama muu esitys, joka selkeästi painottui aikuispedagogiikan näkökulmaan museossa. Kuten edellä mainittiin, painopiste edelleen vaikuttaa museopedagogisissa kysymyksissä olevan joko kouluvierailupedagogiikassa tai lapsissa, aikuiset huomioidaan ”erityisryhmänä” kuten seniorit / eläkeläiset, maahanmuuttajat, vammaiset tms. Yleisötyötä, hyvien käytäntöjen jakamisen mahdollisuuksia, arviointi- ja yleisötyötutkimuksia esiteltiin esityksissä monella tasolla.

Esityksen jälkeen tuli pitkäaikainen CECAn hallituksen jäsen keskustelemaan esityksestä. Hän piti aikuispedagogista kysymystä erittäin olennaisena CECA:n tulevaisuutta ajatellen. Hän aikoi esittää CECA:n tulevaisuussuunnitelmakokouksissa otettavaksi yhdeksi painopisteeksi aikuisten huomioiminen museopedagogisessa sekä yleisötyö toiminnassa. Emeritus professori George Hein piti erinomaisen luennon sunnuntaina 18.9. 2011 Why museum educators?, jossa hän näki museoiden ja museopedagogisen toiminnan olennaiseksi osaksi valtioiden poliittista toimintaa. Museopedagogiikka niin kuin koulu, koulutus ja pedagogiikka yleensä pyrkivät sivistämään ihmisiä, jotta demokratia onnistumiselle luotaisiin edellytyksiä. Professori Hein puhui samasta jokaisen kansalaisen oikeudesta, johon hankkeen ESR rahoitus myös viittaa.


Mielenkiintoisimmat sessiot Avara museo –hankkeen näkökulmasta

Yksi mielenkiintoisimpia Keynote -puhujien sessioita kuultiin tiistaiaamuna 20.9.2011, jolloin CECAn nykyinen presidentti Emma Nardi puhui kyselystä, joka CECAssa on tehty: Kuka oikeastaan on CECAn jäsen ja mikä on hänen taustansa. Tässä kohdin tuli esille tämän vuoden konferenssin olennainen ydin: Mitä onkaan museopedagogiikka? Mikä on museopedagogin pätevyys? Miten museopedagogiksi tullaan? Onko olemassa museopedagogista koulutusta? Mikä tai kuka sitä antaa? Koska kysely oli kansainvälinen eli kaikille CECA:n jäsenille, kyselystä paljastui se, mitä CECA:ssa on jo useamman vuoden pohdittu. Usein kun kysytään, miten museopedagogiikka määritellään, saa niin monta määritelmää , kun on vastaajiakin. Tähän CECA:ssa halutaan tulevaisuudessa tarkennusta.

Yleisesti todettiin, että niin kauan kuin museum education –termiä (Huom! käytän tässä kohdin mieluummin englanninkielistä termiä, koska education voi tarkoittaa sekä ’kasvatusta, koulutusta että sivistystä’, suomenkielinen termi ’museopedagogiikka’ voi vaikuttaa liian rajaavalta) ei pystytä määrittelemään jotenkin yhteneväisesti, etenkään ne, jotka eivät ole museopedagogian ammattilaisia, eivät voi ymmärtää, mitä ala tarkoittaa. Kun termiä ei voi määritellä, ei voida järjestää koulutusta. Kun ei ole virallista koulutusta, alan arvostus ei lähde nousemaan. Ihan lopullisena pidettiin pätevyysvaatimusten tuomaa tukea myös palkkakysymykseen.

Asia on laaja ja selkeästi tällä hetkellä kansainvälisesti ilmassa oleva asia monessa maassa, niin myös Suomessa. Konferenssin posterisessiossa esiteltiin useampia uusia koulutusohjelmia, jotka ovat alkamassa antaa koulutusta kansallisella tasolla esim. Slovenia ja Puola, kuten myös esille tuli paikat, jossa sitä muodossa tai toisessa jo annetaan tai on annettu jo kauemman aikaa esim. Englannin Leicesterissä, Hollannin Leidenissä, Kanadassa Montrealin yliopistossa jne. Pohjoismaissa pisimpään opetusta alalla yliopistotasoisesti on annettu Tukholman yliopistossa, minkä kehittämistä yhteispohjoismaiseksi voisi harkita Suomen näkökulmasta. Koulutusmahdollisuudet esittelivät lähinnä Euroopan tilannetta esim. Yhdysvalloista ei ollut yhtään esitystä. Ehdotettiin joitakin useita termejä, millä voitaisiin lähteä liikkeelle esim. minimi qualifications, standards, mutta asia jätettiin vielä avoimeksi ja tästä jatketaan CECA tulevaisuuden konferensseissa.

Toinen asia, jota käsiteltiin samassa sessiossa ja jonka yhteydessä määritelmää tai standardeja kaivattiin liittyi professori Colette Dufresne-Tassén Montrealin yliopistosta, professori Marie-Clarte O’Neillin Ecole du Louvre:sta sekä tutkija Melissa De Vreeden, Cultuurnetwerk Nedeland:sta esityksiin, jotka käsittelivät hyvien käytänteiden jakamista. Heidän esitystensä kysymys kuului: Miten voidaan määritellä hyvä museopedagoginen käytäntö, joita voidaan jakaa, mikäli ei ole olemassa määritelmää, mitä hyvä museopedagoginen käytäntö tarkoittaa? O’Neillin esitys antoi tähän hyvän pohjan, joka jaettiin kaikille osanottajille ja löytyy myös CECA:n sivustolta http://ceca.icom.museum/node/208 . Tässä sivuttiin aihetta, joka koettiin niin laajaksi, että ehdotettiin erillisen kokouksen ja työryhmän perustamista aiheesta. Profressorit Dufresne-Tasse ja O’Neill kutsuivat koolle asiasta kiinnostuneet konferenssi osanottajat ylimääräiseen kokoukseen konferenssin päätöspäiväksi keskiviikoksi 21.9.2011: ICOM-CECA ”Best Practices” Education and cultural action programs. Analyzing a program. Osallistuin tähän kokoukseen, josta tarkemmin seuraavassa kappaleessa.


ICOM-CECA ”Best Practices” Education and cultural action programs. Analyzing a program –kokous

Kokous järjestettiin ylimääräisenä ohjelmana konferenssin päätyttyä. Osanottajia oli paikalla noin kymmenen henkilöä, jotka olivat kiinnostuneita osallistumaan aktiivisempaan työskentelyyn edellisessä kappaleessa esiteltyjen asioiden puitteissa. Olin ainoana suomalaisena paikalla. Syynä osanottajien vähäisyyteen vaikutti ehkä se, että kokous tuli ohjelmaan vasta konferenssin aikana, joten usealla osanottajalla oli paluumatka varattu siten, että se esti osallistumisen. Ryhmässä kaikki esittäytyivät, joten Avara museo –hanketta pääsi esittelemään vielä tässä yhteydessä intensiivisemmin mutta pienemmälle konferenssin osanottajaryhmälle. Suomalainen koulutus ja pedagogiikka tuntuivat kiinnostavan, koska kaikkien tiedossa on Suomen menestyminen PISA-tutkimuksissa. Pohdintaan jäi, olisiko suomalaisella ja pohjoismaisella oppimisen osaamisella annettavaa myös avoimiin oppimisympäristöihin.

Dufresne-Tassé oli valmistellut taustapaperin kokoukseen, jonka hän esitteli koko ryhmälle. Hän otti esille CECA-vuosikonferenssien luonteen, josta on keskusteltu jo pidemmän ajan CECA:n hallituksessa ja konferenssitoimikunnissa. Konferenssi halutaan pitää käytännönläheisenä, joka tarkoittaa, että mahdollisimman monelle museopedagogiselle käytännölle, käytänteelle (practices) ja esimerkille annetaan ohjelmassa tilaa (ns. Marketin of Ideas). Tämä palvelee konferenssiosanottajien oppimista omassa työssään, johon konferenssista tullaan hakemaan ideoita ja ajatuksia. Tämä tekee konferenssiohjelmasta suhteellisen pitkän, josta on tullut palautetta. Toisaalta konferenssin kaksi tutkimuspainotteista sessiota saattavat jäädä hiukan valtavan käytäntöesitysten varjoon sekä ohjelmassa että konferenssijulkaisussa. CECA:n tutkimusjulkaisuissa on parinkymmenen vuodan ajan ( esim. 1998,2000, 2002, 2006 toim. Dufresne-Tassé) esitelty museopedagogisia käytäntöjä ja niihin liittyvää tutkimusta. Ongelmana koetaan tiedon vaihdon ja levityksen lisääminen kansainvälisesti , lähinnä CECA:n puitteissa kaikkien viiden eri maanosien edustajien kesken. Afrikan maissa ja Aasiassa on kasvamassa suuri museopedagogiikan tarve, jossa samantyyppistä tutkimusta aletaan tehdä helposti uudestaan, vaikka CECA:n puitteissa materiaalia on käytettävissä jo pitkältä aikaa esim. Pohjois-Amerikasta, Etelä-Amerikasta ja Euroopasta. Vaikka tarvetta on uuden tutkimuksen luomiseen koko ajan, koetaan jo olemassa olevan tiedon välittämisen (disseminaatio) kehittäminen tarpeelliseksi museopedagogiikan puitteissa. Ryhmä perustettiin enemmän tutkijoiden tiedon vaihtamisen ja välittämisen tarpeeseen kuin että yhteisen tutkimushankkeen rahoituksen hakemiseen. Samalla ryhmän on tarkoitus tukea ja antaa aloitteita uusien tutkimushankkeiden aloittamiseen eri puolilla maailmaa.

Avara museo – hankkeessa on koko ajan korostettu tiedon ja hyvien käytänteiden levittämistä ja välittämistä jo hankkeen ollessa meneillään, ei ainoastaan hankkeen tulosten välittämisenä hankkeen loppuvaiheessa. Tämä on linjassa perustetun ryhmän tavoitteiden mukaisesti. Kirjoittaessani tätä matkaraporttia, ryhmä on virallisesti perustettu CECA:n hallituksen hyväksynnällä, jonka jäsenenä tulen toistaiseksi jatkamaan. Toiminta tapahtuu sähköposti-verkostona vuosikonferenssien välillä. Ryhmän on tarkoitus kokoontua jokaisen vuosikonferenssin yhteydessä, seuraava tapaaminen on sovittu ensi vuoden konferenssiin, jonne todennäköisesti olen osallistumassa. Kun CICERO Learning -verkosto pystyy jatkamaan asiantuntijaroolia palkkioperusteisesti Avara museo –hankkeessa vuoden 2012 aikana, hankeen hyvät käytännöt voidaan toivottavasti välittää kansainvälisesti uuden verkoston avustuksella museopedagogian ammattilaisten keskuuteen.


Konferenssin vaikuttavuus ja disseminaatiotoiminta

Konferenssin antia on suullisesti välitetty
· Helsingin yliopistolla mm. Oppimisen sillat -tutkimusryhmäkokoontumisessa
· Avara museo -hankkeen lokakuun tapaamisessa kaikille hanketoimijoille yhteistyössä Porin taidemuseon Mirja Ramsted-Salosen ja Anni Venäläisen kanssa
· Suomen museoliiton Näyttelycafe-koulutuksessa syyskuussa
· pääkaupunkiseudun ja Lounais-Suomen AVAAMO-tapaamisissa syksyn aikana
· Aalto-yliopiston luennolla lokakuussa sekä
· Tampereen LEM-konferenssin työpajassa
· tämä raportti liitetään Avara museo –hankkeen blogiin
Suullisten esitysten kautta konferenssin informaatio on saavuttanut noin 120 henkilöä. Vastaavasti konferenssissa noin 140 henkilöä on saanut informaatiota Avara museo –hankkeesta.

Konferenssin infopisteen luona oli tila, jossa oli jaossa osanottajien esitteitä, julkaisuja ym. CICERO Learning –verkosto toimitti pöydälle 20 kpl kaksikielistä esitettä Avara museo –hankkeesta (Porin taidemuseon edustajien lisäksi). CICERO Learning –verkoston hankkeessa tuottamaa Thinking Aloud –menetelmän englanninkielistä tulostetta (3 kpl) sekä kesällä 2011 LLinE (Lifelong Learning in Europe) –lehdessä julkaistua englanninkielistä artikkelia (20 kpl) oli jaossa infopöydällä. LLinE artikkeliin viitattiin esityksessä, joka toimi hankkeen laajempana kuvauksena. Kaikki esitteet olivat löytäneet vastaanottajan. Avara museo –hankkeen esittely oli jälleen mahdollista Best Practices –kokouksessa keskiviikkona (ks. erillinen kappale alapuolella kokouksesta). CICERO Learning –verkoston edustajaa haastateltiin konferenssista tehtyyn videoon sekä huomioitiin konferenssin puhujavalokuvakokoelmassa (http://www.icomcroatia.cr/).

Tulen kirjoittamaan Avara museo -hankkeesta englanninkielisen artikkelin konferenssin julkaisuun, kun ohjeet kirjoitettavista artikkeleista saapuvat (artikkelin kirjoitus vuoden 2012 puolella).

Yleisesti CECA-konferenssi antaa varmasti kaikille museopedagogiikasta kiinnostuneille jotakin mielenkiintoista ohjelmassaan. Suuri arvo on kuitenkin keskusteluilla, joita saa käydä alan kolleegoiden kesken.

Seuraava CECA-konferenssi on 20.10.-25.10.2012 Jerevanissa Armeniassa. Suosittelen lämpimästi osanottoa. Museolehtori Hanna Forssell Kansallismuseosta on tällä hetkellä CECA-maatiedottaja, joten hän varmaan antaa mielellään lisätietoa tarvittaessa, kuten myös itse. Museopedagogiikan alalla meillä on vielä paljon opittavaa toisiltamme.

Leena Tornberg 8.12.2011
leena.tornberg@helsinki.fi, tai tornberg.leena@gmail.com

Tervehdys ICOM CECA konferenssista

Zdravo,

Nyt on blogi kohdallaan. Voi pistää ajatuksia suoraan konfrerenssista, ei tarvitse tankata suttuisia ja epämääräisiä muistiinpanoja matkan jälkeen.

Toinen päivää menossa CECAn konferenssissa täällä Zagrebissa. Hankkeemme tulee olemaan hienosti esillä monessa paikassa. Eilen oli 7 minuutin lyhyt johdatus hankkeen, jotta olemme kiinnostuneita aikuisista oppijana museossa ja että tiistaina saadaan konkreettisempia esimerkkejä Porin museosta pedagogisesta näyttelyprosessista sekä koko hanke esittäytyy posterilla. Posteri tulee esille jo luultavasti tänään. Esitteitä on jaossa sekä Avara museo hankkeeesta, LLinE lehdestä sekä LEMistä.

Eilen kun itselläni oli tuo yleisesitys, jossa kerroin, että olemme kiinnostuneita aikuisista oppijana museossa ei saanut oikein vastakaikua, kun samassa sessiossa oli 6 muuta puhujaa, jotka puhuivat pääasiassa arvioinneista ja ohjelmista joko koululuokille, lapsille ja yksi oli hyvin yleinen kenelle vain (general public). Selvästi osanottajat CECAn konferenssissa ovat edelleen kiinnostuneita lapsioppijoista, tuntui kuin esitykseni olisi mennyt ihan tuhkana tuuleen. No, ei ihan. Muutamat tulivat juttelemaan virallisen esityksen jälkeen ja löytyihän meillä yhteistä puhuttavaa: life-long-learning, miten ja milloin aletaan puhua siitä laajemmin museoissa. No monta päivää aikaa vielä käydä mielenkiintoisia face-to-face keskusteluja. Moniammatillisesta museon sisäisestä koulutuksesta (training) on ollut mielenkiintoisia puheita.

Yksi ihan käytännön asia, kun on kävelty hotellilta tänne konferenssimuseolle ja matkaa on jonkin verran: keskustelu, onko opittua vai mitä, kun pohjoismaalaiset ja saksalaiset seisovat punaisissa valoissa, vaikka yhtään autoa ei tule, muutamat kansallisuuden edustajat (mainitsematta) naureskelevat meille. Me puhumme opituista säännöistä, joita yhteiskunnassa kaikkien on noudatettava, jotta yhteiskunta toimii. Toisten mielestä olemme hölmöjä, kun seisomme siinä odottamassa vihreää. Mielenkiintoista, mielenkiintoista. Jotenkin tulee päivän politiikka mieleen, menemättä siihen yhtään syvemmin. Mutta miten tämä kaikki soveltuu museoon, mitä me oikein yritämme opettaa ja kannattaako opettaa, jos asenne on, että punaisia päin saa kulkea! Vai opetetaanko kulkemaan vihreällä, vai poistetaank kokonaan liikennevalot?

Mutta tämän päivän helmi: George Heiniä pidetään konstruktivismin tuojana museoon. Kyllä hän on sen tehnytkin, mutta hän ei ole jäänyt siihen, kuten joskus luullaan. Hän aloitti esityksensä 30 vuotisella historialla CECAssa ja miten hänen esityksensä ovat aina muuttuneet vuosien saatossa. Hän menee ajan ja yhteiskunnan muutosten mukana eteenpäin, joten tänään hän viittasi sosiokulttuuriseen oppimiskäsitykseen. Ja mikä suomalaisittain oikeastaan itsestäänselvää kuulla: education promotes democracy. Jos haluamme demokraattisen yhteiskunna ja elämän ihmisille, tarvitsemme - käytän tässä kohdin englanninkielistä sanaa education:ia - myös museossa. Paljon muitakin näkökulmia oli, mutta tänään sunnuntaina haluan kirjata tämän.

Kameran piuha hotellilla, joten huomenna enemmän kuvia kuin tekstiä, ehkä : ). Meitä on tosi upea finski delegaatio: Anni Venäläinen ja Mirja Ramstedt-Salonen Porin taidemuseosta, nykyinen CECA maatiedottaja Hanna Forssel Kansallismuseosta ja Li Näsi Sagalundin museosta Kemiöstä (Kimitö).

Vidimo se. Sunce sija.
Leena T

Artikkeli Avara museo -hankkeesta

Open Museum - Training for Multi-Professional Groups in Museum Education

Artikkeli on julkaistu LLinE (Lifelong Learning in Europe, Volume XVI, issue 2/2011 julk. Kansanvalistusseura,KSV) kesän numerossa. Koko lehti käsittelee museoita ja kirjastoja oppimisen ympäristöinä. Mikäli olet kiinnostunut saamaan artikkelin pdf-muodossa, ota yhteyttä leena.tornberg@helsinki.fi.

Suosittelen tilaamaan ko. lehden itsellesi/työpaikallesi (13 e). Tilaa tämän linkin kautta

http://www.kansanvalistusseura.fi/?action=juttu&ID=238&valittu=3.

Oikea lehti on kuitenkin paljon kivempi kuin tulostettu pdf : )

Museopedaogiikan yliopistotasoista opiskelua Ruotsissa

Viime viikolla FT Berit Ljungin vierailu Tukholman yliopistosta Helsingin yliopistolle ja Tampereelle hänen kertoessaan väitöskirjastaan Museipedagogik och erfarende, jossa hänen empiirisena tutkimuskohteena ovat mm. museopedagogit Ruotsissa, tuntui helpottavalta ja toisaalta tuskastuttavalta. Kuinka vaikea on tarttua termiin museopedagogiikka, kun sitä on pyöritelty Ruotsissa ja kansainvälisesti jo 60-luvulta lähtien, Suomessakin 70-luvulta, mutta kenelläkään ei tunnu olevan määriteltyä terminologiaa, vaan abstraktioita, joita sovelletaan praktisessa työssä kuten Berit asian ilmaisi. Jokainen käsittää sen omalla tavallaan ja toimii myös sen mukaisesti. Miltä se näyttääkään ulkopuoliselle? Berit on pohtinut väitöskirjassaan museopedaogiikkaa John Deweyn tulkintojen pohjalta, joka vei asiaa vielä omaan filosofiseen suuntaansa : ) Beritin esittämä terminologian hajanaisuus tuntui helpottavalta, kun joskus kohtaa kysymyksen, miten määritellään museopedaogiikka, eikä ole pystynyt antamaan tähän mitään yksinkertaista (vastaanottajaa) tyydyttävää vastausta. Toisaalta se tuskastutti, suossako poletaan. Nyt herää kysymys, tarvitaanko lisää tutkimusta, jotta "asia selkiintyy" vai annetaanko asian olla sellaisenaan, kun kohta 50 vuotta on sitä pähkäilty? Itse kallistun tutkimuksen ja koulutuksen puoleen. Senpä vuoksi en voi olla mainostamatta Tukholman yliopiston usean opintopisteen museopedagogiikan ja taidekasvatuksen/pedagogiikan perus-(grund) ja syventäviä (avancerad) opintoja, joita meillä Suomessa ei ole, vai onko tässä mittakaavassa? http://sisu.it.su.se/search/show_education_info/10396?show_subjects=true&subject=115&subject_group=1 Kun hankkeemme tarkoitus on kehittää museoammattilaisten aikuispedagogista osaamista, miten olisi formaalit opinnot alalta, vaikka Ruotsissa, ruotsiksi. Tai englanniksi niin kuin Berit esitteli heidän kansainvälistä museopedagogiikan kurssiaan. Beritin väitöskirja http://su.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2:225464 ruotsinkielinen ja englanninkielinen abstrakti löytyvät linkeistä http://www.skolporten.com/art.aspx?id=7O93T Niin kuin ensiavuksi. Leena t 5.4.2011

Vierailuluento Tukholman yliopistosta

Miten Ruotsissa koulutetaan museopedagogeja?

FT, yliopistolehtori (museopedaogiikka) Berit Ljung Tukholman yliopistosta (Institutionen för utbildningsvetenskap med inriktning mot humaniora och samhällsvetenskap) vierailee Suomessa Avara museo – kehittyvä oppimisympäristö aikuisille – hankkeen puitteissa. Vierailun yhteydessä järjestetään kaksi tilaisuutta - Helsingissä ja Tampereella - jossa on mahdollisuus tulla kuulemaan, keskustelemaan ja kyselemään ruotsalaisesta museopedagogisesta koulutuksesta. Molempien tilaisuuksien aihe:

Various learning environments pedagogies in Sweden – an example of museum pedagogy at Stockholm university

CICERO Learning -verkosto järjestää Helsingin tilaisuuden yhteistyössä Suomen museopedagoginen yhdistys Pedaali ry:n kanssa
keskiviikkona 30. maaliskuuta 2011 klo 18.00 – 19.30 Helsingin yliopistolla, Minerva-rakennus, Siltavuorenpenger 5 A, tila K108.

Tampereen tilaisuus järjestetään yhdessä Avara museo –hakkeen toimijoiden kanssa torstaina 31. maaliskuuta 2011 klo 10.00-12.00 Työväenmuseo Werstaalla (osoite: Väinö Linnan aukio 8) Bertel-luentotilassa.

Ilmoittautumiset ja lisätietoa Helsingin tilaisuuteen maanantaihin 28.3. 2011 mennessä Leena Tornbergille (leena.tornberg(a)helsinki.fi) ja Tampereen tilaisuuteen Ulla Rohunen (ulla.rohunen(a)tyovaenmuseo.fi).

FT Berit Ljungin väitöskirja Museipedaogik och erfarenhet (2009) on tilauksessa Helsingin yliopistolle. Hyvä linkki katsoa taustatietoa Berit Ljungista ttp://www.skolporten.com/art.aspx?id=7vqM1 Berit Ljung odottaa aktiivista vuorovaikutusta, tule mukaan!

Avara museo – kehittyvä oppimisympäristö hanke on Suomen museoliiton koordinoima ESR-hanke, jossa CICERO Learning –verkosto toimii yhtenä osahanketoimijana. Lisätietoa blogista http://avaramuseo.blogspot.com/

Muistisairauksia käsittelevä seminaari herätti kiinnostusta

Satakunnan Museossa järjestettiin osana Avara museo-hanketta 14.2.2011 Muistivoimaa museosta! -seminaari, joka kokosi Poriin yli 80 osallistujaa. Ilahduttavaa oli, että osallistujien joukossa oli museoalan ammattilaisia ympäri Suomen sekä sosiaali- ja terveysalan toimijoita, kuten muistihoitajia ja opettajia. Myös vapaaehtoistyöntekijät ja museoalan opiskelijat olivat seminaarissa edustettuina. Seminaari toimi koulutuksena myös Satakunnan Museon omalle väelle, sillä Avara museo -hankkeen tavoitteenahan on lisätä museohenkilökunnan aikuispedagogista osaamista.  

Seminaarin aluksi allekirjoittanut ja museolehtori Carita Tulkki kertoivat yleisesti Satakunnan Museosta sekä Museosta virtaa varttuneille -hankkeen toiminnasta. Tämän jälkeen Maaria Hemiä Porin Seudun Muistiyhdistyksestä tarjosi seminaarilaisille tietopaketin erilaisista muistisairauksista (Alzheimerin tauti, verisuoniperäinen muistisairaus, Lewyn kappale -tauti sekä otsalohkorappeutumasta johtuva muistisairaus) kertoen kunkin sairauden kognitiivista ja fyysisistä oireista. Luento oli oivallinen peruspaketti muistisairauksista ja havahdutti ajattelemaan, kuinka eri tavoilla muistisairaudet voivatkaan ilmetä. Hemiän esitelmän toinen osuus käsitteli muistisairaan ihmisen kohtaamista, jossa vaaditaan aitoa läsnäoloa ja tilanneherkkyyttä. Konkreettiset toimintaohjeet, kuten rauhallinen lähestyminen sekä ilmeiden ja eleiden käyttö, olivat hyödyllistä tietoa museoissa yleisötyötä tekeville.

Seuraavana aiheena oli Porin Diakonialaitoksen Sotainvalidien Sairaskodissa toimiva Muistelutupa, josta kertoi terveydenhoitaja Aila Seppä. Sairaskotiin toteutettiin vuonna 2005 pieni punamullattu tupa, jonka tunnelma ja esineet innostavat muistisairaita ihmisiä muistelemaan. Tuvan sisustus edustaa 1930–40-lukuja ja rakennusvaiheessa Satakunnan Museoon kuuluva Rakennuskulttuuritalo Toivo antoi ohjausta remontoinnissa, tapetti- ja värivalinnoissa jne. jotta tunnelma olisi mahdollisimman aito. Sepän mukaan muistelutyö alkoi oikeastaan jo Muistelutuvan tekovaiheessa kun asukkaat kiinnostuivat tuvan rakentamisesta ja kertoivat omia rakennuskokemuksiaan. Lounaan aikana seminaarilaisilla oli mahdollisuus tutustua Porin kaupungin kulttuuritoimen ja perusturvan kokoamiin seniorien kulttuuribokseihin, jotka ovat maksutta lainattavissa vanhainkotien, palvelutalojen tms. viriketyöhön. Vuodenaikateemaisia bokseja on tällä hetkellä kolme kappaletta ja lisäksi esillä oli Rakennuskulttuuritalo Toivon Muistipakki.

Lounaan jälkeen jatkettiin projektiohjaaja Tiina Raitasen esityksellä, jossa hän Ruskatalojen palveluyhdistyksen Vapari-projektin kautta kertoi mitä museokäynti antaa muistisairaalle sekä läheiselle. Esityksen keskiössä oli Vapari-projektin C'mon MUSEO-kamaa osio, jossa vapaaehtoisia koulutetaan kulkemaan museossa ja toimimaan museokäynnillä avustajana palvelutalon asukkaalle. Raitasen mukaan asukkaat ovat hyvin otettuja saamastaan henkilökohtaisesta avustajasta ja museokäynnit piristävät myös vapaaehtoisten mieltä. Kuten monessa yhteydessä on huomattu, kuului Raitasenkin mukaan kultturikäyntien kohokohtiin ne pullat ja kahvit...

Pohjois-Pohjanmaan museon museolehtori Arja Keskitalo kertoi seminaarissa Oulussa paikallisen muistiyhdistyksen kanssa toteutusta muistikierroksesta "Muistakko nää? - Museo muistaa!". Kierrokset on hyvin ohjeistettu ja tarkoituksena onkin, ettei kierroksella ole opasta mukana vaan ryhmä kiertää omassa tutussa porukassaan. Kierroksella on huomioitu eri aistit: on kuunneltavana vanhoja lauluja, maisteltavana tervapastilleja sekä kosketeltavana erilaisia esineitä.

Seminaarin suunniteltuun ohjelmaan tuli muutos, kun paikalle Keskitalon esitelmän jälkeen ryntäsi Satakunnan Museon järjestämistä Valehtelijoiden klubeista tuttu Birgit Huttu. Valehtelemaan tulossa ollut eläkeläisrouva huomasi erehdyksensä vasta seminaariyleisön edessä, mutta tarttui härkää sarvista ja piti ex tempore viimeisen esitelmän, jonka aiheena oli Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset. Huttu esitteli kymmenen tutkimuksin todettua faktaa kulttuurin terveysvaikutuksista omilla ja ystäviensä kokemuksilla höystettynä...

Seminaarin järjestäminen oli oppimiskokemus myös järjestäjille ja seuraavalla kerralla tilaa yleisön ja esiintyjien vuoropuhelulle varataan enemmän - päätöskeskustelu seminaarin lopuksi olisi varmasti ollut hedelmällinen. Porin Seudun Muistiyhdistyksen kanssa tulemme jatkamaan yhteistyötä muistisairaille suunnatun museotarjonnan osalta ja seminaarin myötä saimme muitakin yhteistyöehdotuksia, joista kirjoittelen täällä blogissa vuoden aikana lisää…

Maaria Hemiän ja Arja Keskitalon seminaariesitelmät ovat Satakunnan Museon verkkosivuilla ladattavana 10.3.2011 asti.

Ennakkotietoa Avara museo -hankkeen järjestämästä koulutuksesta

Avara museo -hanke järjestää museoalan työntekijöille koulutusta, jonka avulla pyritään kehittämään aikuispedagogista osaamista museoissa. Syksyn 2010 aikana järjestetään ensimmäinen Avara museo -seminaari ja AVAAMO-opintoryhmät käynnistyvät.

Lue lisää Museoliiton verkkosivuilta!