Ajatuksia virtuaalimuseosta

LEM - The Learning Museum -verkostohankkeen yhtenä konkreettisena tuloksena on raportti The Virtual Museum, jossa mielenkiintoisella tavalla tarkastellaan virtuaalimaailman vaikutuksia museoiden toimintaan. Julkaisussa pohditaan museoiden roolia ja mahdollisuuksia virtuaalimaailmassa, internetin vaikutuksia museokävijän profiiliin ja museon käyttötarkoituksiin sekä tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamia personointimenetelmiä. Lisäksi julkaisussa tarkastellaan tapauksia Google Art Project ja Europeana.

Julkaisu on ladattavissa osoitteessa http://www.lemproject.eu/WORKING-GROUPS/museums-in-the-21st-century-1/1st-report-the-virtual-museum/view

LEM-konferenssi: Creativity, Lifelong Learning and Ageing Population

Jämtlin museo panostaa elämyksellisyyteen ja yhdessä
oppimiseen. Kuva: Pauliina Kinanen

Kolmas LEM The Learning Museum -verkoston konferenssi järjestettiin Ruotsin Östersundissa, Jämtlin museossa teemalla luovuus, elinikäinen oppiminen ja ikäihmiset. Konferenssin esitykset ovat saatavilla LEM-projektin verkkosivuilla osoitteessa http://www.lemproject.eu/in-focus/news/3rd-lem-conference.

Mielenkiintoiset esitelmät tarkastelivat ikääntyvää väestöä, elinikäistä oppimista ja luovuutta monesta eri näkökulmasta. Laura Cassio Euroopan komissiosta huomioi sen seikan, että joka vuosi Euroopassa on 2 miljoonaa enemmän yli 60-vuotiaita. Arvioiden mukaan vuonna 2060 väestöstä 30% on yli 65-vuotiaita. Cassio nosti esiin ikäihmisten eristäytymisen mahdollisena ongelmana: 40% yli 65-vuotiaista elää yksin. Ikäihmiset eivät ole homogeeninen joukko, mutta koulutus ja kulttuuri voivat tarjota heille parempaa terveyttä, sosiaalista toimintaa, mahdollisuuksia luovaan toimintaan - elämänlaatua. Kuitenkin ikäihmisten aktiivisuus tuntuu kasautuvan ja esimerkiksi television merkitys ajanvietteenä kasvaa.

Maltan yliopiston sosiaaligerontologian tutkija Marvin Formosa huomautti, että yleensä uskotaan ihmisten luovuuden vähenevän iän myötä. Kuitenkin tutkimukset osoittavat, että on olemassa erilaisia luovuuskaaria: tasainen, nouseva ja vaihteleva, ja ne ovat riippuvaisia ihmisen sosiaalisesta kontekstista ja elämänvaiheesta. Formosa antoi esimerkin muistelutoiminnasta. Muistelun ei tarvitse olla passiivista, vaan se voi toimia uudenlaisen ajattelun innoittajana ja oman elämänhistorian tulkinnan apuvälineenä.

Tine Fristrup puolestaan peräänkuulutti uudenlaisia näkökulmia ikääntymiseen niin, että ikääntymistä ei aina nähtäisi vain negatiivisena asiana.

Tanskan Århusissa sijaitsevan Den Gamle By ulkoilmamuseon Henning Lindberg esitteli mielenkiintoista toimintamallia The House of Memory, joka museossa oli kehitetty vakavasti dementoituneille. Kokonaisuudessaan 1950-luvun tyyliin sisustettu talo toimi paikkana, jonne vanhukset tulivat muutaman tunnin vierailulle. He saivat kosketella esineitä, juoda kahvia tai vaikkapa ottaa nokoset. Kokemusten perusteella vanhusten nuoruuden ympäristöä muistuttava talo kirvoitti muistoja ja tuotti muitakin positiivisia tuloksia: talossa käymisen aikana ja sen jälkeen vanhukset hymyilivät enemmän, eivät itkeneet tai olleet aggressiivisia kuten saattoivat olla aikaisemmin.

Vinkkejä osallistaviin taidemenetelmiin liittyen.
Kuva: Pauliina Kinanen

Amy Woodhouse esitteli kartoitusta, jonka Ison-Britannin Mental Health Foundation oli tehnyt osallistavien taidemenetelmien vaikutuksista ikäihmisiin. Lisäksi kuultiin vielä kahdesta eurooppalaisesta projektista: Best Agers -projekti pyrki edistämään ikääntyvän väestön työllistymismahdollisuuksia ja Jämtlin museon muistiprojektit heidän aktivoitumistaan.

Gallo-Romeins Museum - museo oppimisympäristönä

Pääsin The Learning Museum -verkostoprojektin yleisötutkimuksia tarkastelevan työryhmän jäsenenä tutustumaan Belgian Tongerenissa sijaitsevaan Gallo-Romeins Museumiin, joka voitti vuonna 2011 Eurooppalaisen Vuoden museo -palkinnon. Pienessä 30 000 asukkaan kaupungissa museo on tärkeä instituutio ja se sijaitseekin aivan kaupungin keskustassa, vieri vieressä basilikan kanssa. Museo houkutteleekin yleisöä huomattavasti kotikaupunkia laajemmalta alueelta; sen vuosittainen kävijämäärä on 100 000–150 000.

Gallo-Romeins Museum uudistettiin täysin vuonna 2009 valmistuneessa remontissa ja laajennuksessa. Museon perusnäyttely esittelee Limburgin alueen historiaa esihistoriasta roomalaisajan loppuun saakka. Perusnäyttelyä uudistettaessa museo lähti liikkeelle tarinoista, ei niinkään kokoelman esineistä, ja tarinan rakentamiseen osallistuivat kaikki museon työntekijät arkeologista pedagogeihin.

Uudistuksen pohjalla oli ajatus museosta oppimisympäristönä. Uudistukseen liittyen museo teki kattavan yleisötutkimuksen, jossa kiinnitettiin erityisesti huomiota kävijöiden oppimistyyleihin. Tavoitteena oli, että museossa kävijä ei ainoastaan opi, vaan hänen ymmärryksensä kasvaa. Tutkimuksen avulla haluttiin tietää miten museossa opitaan, mitä siellä opitaan vai opitaanko, ja mikä museossa stimuloi oppimista. Laajat kävijöiden ja potentiaalisten kävijöiden haastattelut muodostivat materiaalin, josta analyysin jälkeen muodostettiin kolme profiilia museokävijöille.

• Sosio-aktiivinen kokija (socio-active experiencer)
• Auto-aktiivinen kokija (auto-active experiencer)
• Havainnoiva tiedon etsijä (observing information seeker)

Profiilit kuvaavat erilaisten kävijöiden tapoja olla ja oppia museossa. Kyse on ennen kaikkea erilaisista oppimistyyleistä: sosio-aktiivinen kokija haluaa tehdä ja kokeilla asioita ryhmässä. Myös auto-aktiivinen kokija haluaa tehdä ja kokea, mutta mieluummin yksin. Havainnoiva tiedon etsijä sen sijaan haluaa kulkea museossa omassa rauhassaan ja perehtyä kaikkeen näyttelyn tarjoamaan tietoon. Usein hän pitää erityisesti tekstimuotoisesta tiedosta.

Kävijäprofiileita käytettiin hyväksi museon perusnäyttelyä suunniteltaessa. Erityisesti tämän huomaa siinä, että näyttelyssä tietoa on saatavilla useista erilaisista medioista. Käytössä ovat lyhyet tekstit, esineet, videot esimerkiksi vanhoista käsityötekniikoista, multimediaesitykset, pienoismallit, mallinuket ja niiden muodostamat installaatiot. Tietoa on esillä sopiva määrä: silmäilijä saa helposti yleiskuvan, mutta myös syvällisempää tietoa kaipaava kävijä löytää sen vaivattomasti. Näyttelyssä huomioidaan myös se seikka, että historia on tulkintaa ja tänä päivänä aukottomalta tuntuva jatkumo on täynnä epävarmuutta ja katkoksia. ”Kuinka me tiedämme tämän?” -osioissa kävijälle avataan erilaisia historian ja arkeologian päättelyketjuja. Näyttelyssä myös esitetään kysymyksiä ja niihin annettaan vastauksia. Näistä seikoista museota kiiteltiin myös EMYA:n palkintoraadin perusteluissa.

Museolla on laaja pedagoginen ohjelma, joka on suunnattu erityisesti koululaisille. Koululaiset voivat näyttelyopastusten ja työpajojen avulla eläytyä mm. roomalaisen sotilaan rooliin tai kulkea luonnossa roomalaisaikaisen rohtotohtorin jalanjäljillä ja samalla oppia kasvien entisaikaisista käyttötarkoituksista. Museo on ottanut käyttöönsä myös kämmentietokoneet, joita käyttämällä lapset ja nuoret tutustuvat perusnäyttelyyn pienryhmissä sitä varten suunnitellun pelin avulla. Pääsin kokeilemaan peliä, ja täytyy todeta, että myös aikuisella oli hauskaa sen parissa!

Valitettavasti tässä raportissa ei ole valokuvia, koska kaikki ottamani kuvat tuhoutuivat yhden väärän napin painalluksen tuloksena. Museon kotisivuilta niitä kuitenkin löytyy runsaasti.

Ihmisten museo

Riverside Museum

Pääsin viime viikolla LEM-hankkeen puitteissa opintovierailulle Riverside Museumiin Glasgowssa. Kyseessä on liikenteen alan erikoismuseo, jonka uusi, arkkitehti Zaha Hadidin suunnittelema, museorakennus avautui kesällä 2011. Ensimmäisten 10 viikon aikana museo keräsi huikeat 500 000 kävijää! 

Rekonstruoitu glasgowlainen katu liikkeineen

Riverside Museum on Glasgown kaupungin (city council) omistama ja osa Glasgown museoiden muodostamaa kokonaisuutta. Riverside Museum, kuten myös muut Glasgown museot, perustuu hyvin asiakaslähtöiseen toimintakonseptiin: museot todella toimivat yhteisöään eli Glasgown asukkaita varten ja yhdessä heidän kanssaan.

Riverside Museumin näyttelysuunnittelussa kaiken taustalla on ollut kaksi peruskriteeriä: ensinnäkin näyttelyyn valittavien esineiden tulee olla merkittäviä kokoelman kannalta ja toiseksi niiden tulee kiinnostaa museokävijää.

”It´s about people and their stories”

Yleisnäkymä näyttelytilasta

Ihmiset ja tarinat ovat keskiössä Riverside Museumissa. Tarinoita esitellään esineiden lisäksi tekstien, interaktiivisten multimediataulujen sekä videoiden avulla. Museo on tehnyt suuren työn kerätessään Glasgown asukkaiden tarinoita ja muistoja talteen. Museo myös etsi käsiinsä näyttelyyn esille valittujen esineiden oikeita omistajia, tallensi heidän tarinansa ja liitti ne näyttelyn kokonaisuuteen. Lopputuloksena näyttelyssä on 400 henkilökohtaista kommenttia ja tarinaa glasgowlaisilta ihmisiltä.

”Just talk to them!”

Digitaalinen palautetaulu

Museon tulee tuntea yleisönsä. Glasgown museot ovat tehneet vuosien ajan kävijätutkimuksia ja evaluaatioita eri toiminnoistaan, ja käyttänyt tuloksia hyväksi uuden museon suunnittelussa. Esimerkkejä museon yleisötutkimuksista löytyy täältä.

Riverside Museumia rakennettaessa yleisön näkemyksiä kartoitettiin muun muassa eri teemoihin keskittyvien asiakasraatien (advisory panels) avulla. Raateja oli viisi: saavutettavuusraati (access panel), yhteisöraati (community panel), oppimisraati (education panel), lapsiraati (junior panel) ja teiniraati (teen panel). Näiden lisäksi konsultoitiin myös akateemista raatia. Lue lisää asiakasraatien toimintaperiaatteista täältä. Kyseessä on samankaltainen toimintamalli kuin porilaiset Avartajat Avara museo -hankkeessa tai Lappeenrannan museoiden asiakasraati. Raatien avulla on mahdollista saada ensikäden tietoa yleisön ajatuksista, kiinnostuksen kohteista ja oppimistavoista. Yksinkertaisesti: mikä museossa toimii ja mikä ei? Mihin suuntaan museota kannattaa kehittää?

Clippers -peli

Glasgowssa esimerkiksi lapsiraati osallistui näyttelyyn tulevan interaktiivisen pelin kehittämiseen. Pelin ideana on saada skotlantilaiset teetä kuljettaneet Clipper-laivat Intiasta kotiin mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti. Museon henkilökunta esitteli pelin idean lapsiraadille ”paperiversiona”, pyysi heitä pelaamaan peliä ja kertomaan arvionsa siitä. Peliä muokattiin lasten arviointien mukaisesti. Myös pelin digitaalisen version kehittäjät sitoutettiin ottamaan raadin mielipide huomioon.

Riverside Museum ja Glasgown museot ovat erinomainen vierailukohde museoammattilaiselle. Jos et pääse paikan päälle, kannattaa tutustua ainakin museoiden verkkosivuihin. Museot jakavat mielellään kokemuksiaan ja osaamistaan, ja verkkosivuilla onkin paljon materiaalia mm. kävijätutkimuksiin liittyen.

Open and Learning Museum Conference

Viime viikolla lähes 130 museo- ja opetusalan ammattilaista kokoontui Tampereelle Avara museo -hankkeen ja The Learning Museum (LEM) -verkostoprojektin yhdessä järjestämään the Open and Learning Museum -konferenssiin. Tapahtuma aloitettiin maanantai-iltana Museokeskus Vapriikissa Get together -illanvietolla, jossa Tampereen kaupunki tarjosi kansainvälisille ja kotimaisille vieraillemme illallisen ja Tampereen museopalvelut mahdollisuuden tutustua Vapriikin mielenkiintoisin näyttelyihin.

Tiistai kului LEM-projektin työryhmätyöskentelyssä ja projektin kokouksessa Työväenmuseo Werstaalla. Myös muutama suomalainen osallistuja käytti tilaisuutta hyväkseen ja tutustui LEM-projektiin tätä kautta. Samaan aikaan Werstaalla kokoontuivat myös AVAAMO-ryhmät Leenan johdolla. Yhteinen illanvietto kokosi jälleen kaikki yhteen verkostoitumaan, nauttimaan hyvästä ruoasta ja tutustumaan Werstaan innostaviin näyttelyihin.

Keskiviikko oli varsinainen konferenssipäivä. Aamupäivällä Finnkino Plevnassa kuulimme kolme mielenkiintoista keynote-esitystä. Aivan aluksi LEM-projektin koordinaattori Margherita Sani esitteli projektia ja rohkaisi osallistujia harkitsemaan organisaationsa liitännäisjäsenyyttä (associate partner)LEM-projektissa. Tämän jälkeen Lynda Kelly Australian Museumista Sydneystä, Ditte Winqvist Kuntaliitosta ja Kalle Kallio Työväenmuseo Werstaalta pitivät mieleenpainuvat esityksensä. Lyndan esityksestä mieleeni jäi erityisesti se, kuinka hän jakoi museon kolmeen ”olomuotoon”: fyysiseen, verkossa olevaan ja mobiiliin museoon. Ditte esitteli ansiokkaasti OKM:n Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmaa. Kallen esitys museosta avoimena oppimisympäristönä sai yleisössä aikaan useita naurunpyrskähdyksiä ja hyväksyviä nyökkäyksiä. Voimme jatkaa esitysten herättämää keskustelua tämän blogin kommenttiosiossa! Konferenssin keynote-esitykset löytyvät täältä. Samalle sivulle kerätään myös iltapäivän työryhmissä pidetyt esitykset.

Iltapäivällä Avara museo -hanke kohtasi eurooppalaiset kollegansa, kun kuudessa työryhmässä pohdittiin aikuisia, museoita ja oppimista useista sellaisista näkökulmista, joiden kanssa hankkeessamme työskennellään. Osa työryhmistä toimi vapaan keskustelun merkeissä, yhdessä piirrettiin teemaan liittyvä sarjakuva ja toisessa suunniteltiin näyttelyitä pienryhmissä. Kaiken kaikkiaan konferenssi sujui erittäin hyvin! Palautteissa kiiteltiin mm. erinomaisia keynote-esityksiä ja mahdollisuutta verkostoitumiseen Euroopan laajuisesti. Kritiikkiä saimme lähinnä työryhmäsessioiden liian lyhyestä kestosta. Lynda Kelly on blogannut konferenssista täällä ja täällä.

Kiitokset kaikille osallistujille!

Kuvat: Työväenmuseo Werstas

Museot oppimisen paikkoina ja oppivina organisaatioina

Joulukuun alussa käynnistyi uusi EU-hanke The Learning Museum (LEM), jonka tavoitteena on luoda eurooppalaisten museoiden ja kulttuuriperintöorganisaatioiden verkosto elinikäisen oppimisen teeman ympärille. LEM tarkastelee museoita sekä oppimisen paikkoina että itsessään oppivina organisaatioina. Hanke on saanut rahoituksen Elinikäisen oppimisen Grundtvig- ohjelmasta. Suomen museoliitto on hankkeessa partnerina yhdessä parinkymmenen muun eurooppalaisen (ja yhden pohjoisamerikkalaisen) organisaation kanssa. Toiveena on, että saamme LEMistä uutta eurooppalaista näkökulmaa Avara museo -hankkeeseen.

LEM-hankkeen avaustapaamisessa oli mielenkiintoista kuulla partnereiden esittelyjä omista organisaatioistaan. Museot ja muut kulttuuriperintöorganisaatiot ympäri Euroopan ovat tehneet paljon työtä elinikäisen oppimisen ja aikuisten parissa. Osaamista ja hyviä käytäntöjä on olemassa. LEMin yhtenä tavoitteena on tämän osaamisen ja tietouden levittäminen. Tämä on tarkoitus tehdä mm. hankkeen verkkosivujen kautta. Verkkosivut avautuvat koko laajuudessaan vasta helmikuussa 2011, mutta pistäkää nyt jo mieleen osoite www.lemproject.eu.

LEM järjestää kolmen toimintavuoden aikana useita seminaareja. Ensimmäinen seminaari järjestetään ensi vuoden lokakuussa Tampereella yhdessä Avara museo -hankkeen kanssa! Merkatkaa kalentereihinne päivämäärä 12.10.2011. Lisätietoa seminaarin ohjelmasta julkaistaan aikanaan tässä blogissa ja Museoliiton tiedotuskanavien kautta.