torstai 18. lokakuuta 2012

Päätösseminaarin antia


Kuva: Mirja Ramstedt-Salonen / PTM
Avara museo -hankkeen kaksipäiväinen päätösseminaari järjestettiin Porissa teemalla Yhteistyö ja osallisuus. Seminaarin ohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Torstaina 4.10. kokoonnuimme Porin taidemuseolla, jossa avauspuheenvuoron piti museonjohtaja Esko Nummelin. Hän tarkasteli Avara museo -hankkeen vaikutusta museon kehittämistoiminnassa. Porin taidemuseo on kehittänyt pedagogista toimintaansa perustamisestaan lähtien ja Avara museo -hanke on osa tätä jatkumoa. Nummelin totesi, että uuden ajattelu- ja toimintakulttuurin kehittäminen on aina haasteellista. Porin taidemuseossa hanke vahvisti edelleen pedagogisen ajattelun roolia museoyhteisön keskinäisessä vuorovaikutuksessa, rakensi paikallisten perspektiivien rinnalle valtakunnallista viitekehystä ja tuki merkittävällä tavalla itseymmärryksen kehittymistä.

Päivi Jokitalo on tutkinut ja kirjoittanut kirjastojen osallistavasta toiminnasta jo pitkään. Hän toimi projektipäällikkönä vastikään päättyneessä, sosiaalista kirjastotyötä kehittävässä Verkko haltuun! Nätet i besittning! -hankkeessa, joka yhdessä Avara museon kanssa on ollut osa Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi -kehittämishanketta. Päivi antoi mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, miten kirjastot ovat ottaneet asiakkaansa mukaan toimintaansa. Osallistavalla toiminnalla on eri tasoja. Esimerkiksi uutta Helsingin yliopisto kirjastoa kehitetään yhdessä asiakkaiden kanssa Idis-foorumilla. Esimerkki toiminnasta, jossa yleisö otetaan mukaan tekemään varsinaista kirjaston työtä Päivi mainitsi Kansalliskirjaston ja Mikrotaskin Digitalkoot, jossa yleisö pelaamalla korjaa automaattisen tekstintunnistuksen väärin tunnistamia sanoja sanomalehtikokoelmassa. Asiakkaiden osallistaminen organisaation kehittämistoimintaan vaatii usein ajattelutavan muutosta; avoimuus ja asiantuntijaroolin jakaminen ovat olennaisia.

Kuva: Mirja Ramstedt-Salonen / PTM
Tekniikan museon projektipäällikkö Anna Iso-Ahola, kehityspäällikkö Leenu Juurola ja museonjohtaja Marjo Mikkola tarkastelivat museon osahanketta erityisesti museon yleisötyön ja strategisen kehittämisen näkökulmasta. Hankkeen myötä Tekniikan museo muuttui avarammaksi museoksi. Tekniikan museossa Avara museo oli pedagoginen, viestinnällinen ja strateginen hanke, jossa kehitettiin uusia toimintamalleja museopalveluiden tuotteistamisen, asiakaspalvelun ja yritys- ja sidosryhmäyhteistyön näkökulmista. Kaiken kaikkiaan Avara museo -hanke oli omalta osaltaan edesauttamassa museon uuden strategian muotoutumista. Sekä museon strategista, pedagogista että viestinnällistä näkökulmaa kuvaa iskulause ”Ihmettele, innostu, innovoi”.

Työväenmuseo Werstaan museolehtori Ulla Rohunen kysyi esityksessään voiko museo edistää sosiaalista osallisuutta? Werstaan välillisenä kohderyhmänä Avara museo -hankkeessa oli työttömät. Hankkeessa järjestettiin museon näyttelyihin liittyviä opastuksia, työpajoja ja viikonlopputapahtumia. Etenkin yksittäisten työttömien saavuttaminen osoittautui melko hankalaksi, mutta työttömien ryhmiä saavutettiin hyvin ja joidenkin ryhmien kanssa yhteistyöstä muodostui tiivistä ja edelleen jatkuvaa. Sosiaalisen osallisuuden edistämisessä suuri vaikutus oli sillä, että kesken hankkeen Werstas muuttui pääsymaksuttomaksi museoksi. Tämä poisti yhden mahdollisen esteen työttömän kävijän tieltä. Ulla totesi, että sosiaalisen osallisuuden toteutumisen arvioiminen on vaikeaa, mutta ainakin toimintoihin osallistuneiden palautteiden perusteella museossa vietetyllä ajalla on ollut merkitystä.

Porin taidemuseossa Avara museo -hanke oli nimeltään Aikuisväestö, seniorit ja karttuva kulttuuripääoma. Projektisuunnittelija Anni Venäläinen kertoi, että hankkeen lähtökohtana oli taide inhimillisen toiminnan alueena, tapana tarkastella maailmaa ja vuorovaikutuksen muotona. Hanke tarjosi hedelmällisen tilaisuuden arvioida jo tehtyä työtä ja tutkia tämän hetken museopedagogisia painotuksia. Hankkeessa toteutettiin useita käytännön sovelluksia, joissa testattiin taidemuseota oppimisympäristönä. Tällaisia olivat mm. PEDApiste näyttelyn yhteydessä, pedagoginen näyttely KoeTILAssa ja elämykselliset opastukset piirtäen, kuvailutulkkauksen avulla, flamenco-tanssijan tulkitsemana sekä runojen kautta. Avartajat-ryhmä toimi yhdessä Satakunnan Museon kanssa. Seniorien suunnistus taidekokoelmaan -opintopiiri muodostettiin taiteesta kiinnostuneista porilaisista senioreista. Museon henkilökunnan osaamista kehitettiin laaja-alaisesti erilaisten koulutusten avulla. Tarkoituksena oli tuoda uusi näkökulma museon yleisötyöhön.

Seniorit esittelemässä Mairen värit -näyttelyä.
Kuva: Mirja Ramstedt-Salonen / PTM
Iltapäivän päätteeksi saimme hienon tilaisuuden kuulla kuinka Porin taidemuseon Seniorien suunnistus taidekokoelmaan -opintopiiriläiset kertoivat Mairen värit -näyttelystä, jonka he olivat toteuttaneet aina ideoinnista ripustukseen. Opintopiiriläiset olivat tutustuneet näyttelyn tekemiseen, taidekokoelman syntymiseen ja itse Maire Gullichsenin taidekokoelmaan. Moni opintopiiriläinen kertoi, että kohokohta oli museon taidevarastoon pääseminen ja teosten näkeminen ”livenä”. Seniorit saivat museolta vapaat kädet valita kukin yhden mieleisensä teoksen, joihin he kirjoittivat henkilökohtaista taidekokemusta heijastelevat näyttelytekstit. Tuloksena oli hieno ja omakohtaisten taidekokemusten kautta uusia ajatuksia avaava näyttely!

Päivä päättyi hankkeen loppujulkaisun Avarampi museo aikuisille julkistamiseen viinilasillisen äärellä. Julkaisu on ladattavissa pdf-muodossa täältä.

Kuva: Satakunnan Museo.
Perjantaina 5.10. seminaaripaikkana toimi Satakunnan Museo. Museonjohtaja Juhani Ruohonen aloitti päivän tarkastelemalla Avara museo -hanketta osana Satakunnan Museon kehittämistoimintaa. Avara museo oli kiinteä ja luonteva osa museon toimintaa: museon kaikki yksiköt osallistuivat hankkeeseen ja henkilökunta oli laajasti ja tiiviisti mukana. Paitsi että hanke kehitti senioreille suunnattua museopedagogista toimintaa ja toi uusia yhteistyökumppaneita, se edisti museon saavutettavuutta, teki museota tunnetuksi ja madalsi sen kynnystä.

Seuraavaksi kuulimme Kulttuurikasvatusyksikkö TAITEn virkavapaalla olevan johtavan museolehtorin Sanni Pöntisen kertovan yleisötyön ja museopedagogiikan uusista tuulista Australiassa. Sannin puheenvuoro kuultiin ja katseltiin etukäteen nauhoitetun verkkoesityksen muodossa. Sanni vietti kuukauden kulttuuriin ja luonnontieteeseen keskittyneessä Australian Museumissa Sydneyssä. Museon Online, Editing and Audience Research team kehittelee jatkuvasti uusia tuotteita ja teknologiaa museon ja ihmisten välille ja tutkii mediatuotteidensa käytettävyyttä. Olennaista on yleisötutkimus osana museon työprosesseja: kaikista museon näyttelyistä tuotettiin analysoitu tutkimus. Sannin mukaan aikuispedagogiikasta ei Australiassa juurikaan keskustella, enemmänkin puhutaan tavoista, joilla aikuiset saadaan osallistumaan. Yksi esimerkki tästä on Jurassic Lounge -tapahtuma, joka on vetänyt joka tiistai museoon 800-3000 kävijää! Kyseessä on after-work-tapahtuma, jonka aikana museo täyttyy erilaisista esityksistä niin taiteen kuin tieteenkin saralla. Olennaista on rento ”hengailu” museossa. Myös alkoholia tarjoillaan, eikä se ole koskaan aiheuttanut ongelmia. Tapahtuman sisällöstä vastaa osittain museo, osittain ulkopuoliset sisällöntuottajat. Tapahtuma on päässyt Sydneyn Must see, must do -listalle.

VTT:n tutkimusprofessori Marja Toivonen tarkasteli omassa puheenvuorossaan sitä, miten asiakasymmärrys ja yhteinen oppiminen voivat edesauttaa palveluiden tuotteistamista. Palveluiden tuotteistamista ei museoidenkaan kannattaisi pelätä. Se ei tarkoita palveluiden standardointia vaan palveluiden joidenkin osien vakiointia niin, ettei palvelua tarvitse miettiä jokaisen asiakkaan kohdalla alusta pitäen. Asiakas voi osallistua palveluprosessiin monilla eri tasoilla; vähintäänkin asiakas on tietojen antajana. Olennaista on se miten asiakastieto pystytään muuttamaan asiakasymmärrykseksi ja miten tieto siirtyy toiminnan tasolle. Toivonen painotti myös sitä, että palveluiden tuotteistamisessa keskeisessä asemassa oleva asiakaslähtöisyys tukee organisaation uudistumista ja innovaatiotoimintaa: asiakkaat voivat kyseenalaistaa vakiintuneita käytäntöjä. Toivosen ajatuksia voi lukea myös Avarampi museo aikuisille -julkaisusta.

Museolehtori Jaana Ylänen Kulttuurikasvatusyksikkö TAITEsta kysyi omassa esityksessään mitä maahanmuuttaja tekee museossa? Tämä oli asia, jota pohdittiin paljon Moniääninen museo -osahankkeessa. Suomessa on tällä hetkellä noin 180 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä, arvioiden mukaan määrä tulee olemaan vuonna 2030 noin puoli miljoonaa. Kesällä 2012 hallitus hyväksyi valtion kotouttamisohjelman, jossa museot huomioidaan osana kotouttamista. Moniääninen museo -hanke oli osa Tampereen kaupungin kotouttamisohjelmaa. Hankkeessa koottiin Momu-ryhmä, jonka 7 maahanmuuttajataustaista tamperelaista perehdytettiin museoiden toimintaan. Ryhmä toimi yhteistyössä museoiden kanssa suunnitellen museopalveluita maahanmuuttajille ja muulle yleisölle. Ryhmän maahanmuuttajat järjestivät museoissa erikielisiä opastuksia, draamaopastuksia, luentoja ja muuta toimintaa. Ryhmän jäsenet hyödynsivät tekemässään museotyössä paitsi maahanmuuttajataustaansa myös omaa persoonaansa ja omia erityistaitojaan. Maahanmuuttajien ja museoiden yhteistyö vaatii molemminpuolista luottamusta ja joustamista.

Satakunnan Museossa Avara museo -hanke oli nimeltään Museosta virtaa varttuneille. Kyse oli hyvin pitkälle uusien yhteistyön mallien kehittämisestä. Projektisuunnittelija Outi Kivimäki kertoi museon kehittämästä vanhainkotiyhteistyöstä, jossa porilaisiin vanhainkoteihin ja sairaalaan vietiin 60-ja 70-lukujen Poria esittelevä näyttely. Lisäksi näissä paikoissa järjestettiin asiakkaille muistelutilaisuuksia valokuviin liittyen. Olennaista prosessissa oli yhteistyö vanhainkotien viriketyönohjaajien kanssa ja tutustuminen ennalta niihin paikkoihin, joihin näyttely ja muistelutuokiot vietiin. Toisena esimerkkinä hankkeen toiminnasta Outi kertoi Avartajat-ryhmän toiminnasta. Avartajat tutustuivat museon toimintaan ja saivat tehtäväkseen näyttelyn suunnittelun ja toteuttamisen osaksi museon perusnäyttelyä. Tuloksena oli Karin kasettimankka ja muita tarinoita -näyttely, johon pääsimme myöhemmin tutustumaan.

Iltapäivällä kuulimme uusista yleisötyöhön ja hyvinvointiin liittyvistä museohankkeista. Hankejohtaja Ulla Teräs esitteli Museot hyvinvoinnin edistäjinä -hankkeen, joka on Museoviraston koordinoima kehittämishanke. Kumppaneina ovat Sitra sekä Hämeenlinnan ja Kotkan kaupungit. Tavoitteena hankkeessa on kehittää kokeillen uudenlaisia yhteistyö- ja johtamismalleja ja edistää asiakaslähtöisiä palvelun suunnittelun tapoja. Uusia toimintamalleja pilotoidaan Merikeskus Vellamossa Kotkassa ja Hämeenlinnan Linnanniemen alueen museoissa. Hankkeen kokemukset jaetaan museokentän kanssa helmikuussa 2013.

Projektisuunnittelija Anna-Kaisa Ek esitteli Etelä-Karjalan museon Elävä Eteläkarjalainen museoympäristö -hanketta. Kyseessä on paikallismuseoiden kehittämishanke, jossa pyritään edistämään paikallismuseoiden toiminnallisuutta ja kehittämään niiden tapahtumia, yritystoimintaa ja yhteistyötä. Hankkeen aikana syntyy 10 uutta toimintamallia avuksi paikallismuseotyöhön, kirjalliset ohjeet näihin sekä uusia yhteistyötapoja museoiden välille. Hankkeen päätösseminaari järjestetään 13.11.2012 Lappeenrannassa.

Avartaja-Kari kertoi kasettimankkansa tarinan seminaarin
osallistujille. Kuva: Satakunnan Museo.
Taideohjaaja Elli Liippo Aboa Vetus & Ars Novasta puolestaan kertoi Taide jää mieleen työhyvinvointihankkeesta, jossa museon yhteistyökumppanina on Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Tavoitteena on turkulaisten kotihoidon työntekijöiden työhyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen museoympäristössä, museopedagogisia menetelmiä soveltaen. Taide jää mieleen -ryhmä on vuoden 2012 ajan kokoontunut museossa kerran kuukaudessa työajalla. Tavoitteena on ollut tuottaa ryhmän näköisiä ja heidän työpäiväänsä sopivia museon käyttötapoja ja etsiä itselle sopivia tapoja olla tekemisissä nykytaiteen kanssa. Hanke päättyy marraskuussa, mutta yhteistyö kaupungin sote-sektorin kanssa jatkuu.

Avartaja-Liisa kertomassa omasta esineestään ja
melontaharrastuksestaan. Kuva Satakunnan Museo.
Kuten edellisenä päivänä taidemuseolla, myös Satakunnan Museolla pääsimme tutustumaan senioriryhmän toteuttamaan näyttelyyn Karin kasettimankka ja muita tarinoita ja kuulimme Avartajien itsenä kertomana miten näyttelyn suunnitteleminen ja toteuttaminen onnistui. Kukin Avartajat-ryhmän jäsen oli valinnut yhden oman esineensä, jonka sijoitti museon perusnäyttelyyn ja johon kirjoitti omakohtaisen näyttelytekstin. Näin henkilökohtaiset esineet ja niiden tarinat kommentoivat hienosti näyttelyn yleisempää pysyvää osuutta. Oli hienoa kuulla esineiden tarinoita niiden omistajien ja käyttäjien kertomana!

Kiiitokset kaikille seminaarin puhujille ja osallistujille! Päivien esitykset löytyvä pdf-muodossa osoitteesta http://www.museoliitto.fi/avaramuseo/paatosseminaari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti