Porin taidemuseon imagotutkimuksen tulos: "Laadukas suomalainen taidemuseo johon kannattaa tulla kauempaakin."

Porin taidemuseota kehutaan myös luovaksi ja innostavaksi.

Porin taidemuseolla on erittäin vahva ja positiivinen imago sekä porilaisten että muiden satakuntalaisten mielissä. Imagotutkimuksessa taidemuseota kiiteltiin porilaiseksi ylpeydenaiheeksi sekä luovaksi, monipuoliseksi ja innostavaksi paikaksi. Myös sanoja moderni ja nuorekas käytettiin useasti.

Taidemuseon tarjontaa pitää todella tai melko kiinnostavana 80 prosenttia vastaajista. 80 prosentin tuntumaan päästiin myös silloin kun kysyttiin taidemuseon ajankohtaisuudesta. 74 prosentin mielestä näyttelyt ovat todella tai melko hyvin toteutettuja. Vain kymmenen prosentin mielestä taidemuseon anti ei ole vahvasti kansainvälistä.

Imagotutkimukseen vastasi 127 henkilöä, kaksi kolmasosaa heistä oli naisia. Melkein kaikki vastaajat olivat satakuntalaisia. Vastaajista reilut sata oli tasaisesti ikähaarukassa 19–50. Melkein puolet vastaajista oli käynyt museossa vähintään kolme kertaa viimeisen vuoden aikana. 29 vastaajista ei ollut käynyt museossa kertaakaan viimeisen vuoden aikana.

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden oppiaineen ja Porin taidemuseon yhteistyössä tekemässä Porin taidemuseon imagotutkimuksessa selvitettiin porilaisten ja muiden Porin taidemuseon asiakkaiden mielipiteitä taidemuseosta sekä sen tarjonnasta. Tutkimuksesta vastasivat Usva Friman, Minna Karru ja Arttu Malmivirta. Tutkimus toteutettiin keväällä 2012 ja se on osa valtakunnallista Avara Museo – kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hanketta. Tutkimuksen tuloksia käytetään jatkossa Porin taidemuseon toiminnan kehittämisessä.

Kiireinen kevät lupaa antoisaa syksyä?

Avara museo -blogin hiljaisuuteen löytyy (huono) syynsä kevään kiireistä. Hankkeessa työskennellään kuumeisesti muun muassa loppujulkaisun artikkeleiden parissa. Vielä nimettömän (ehdotuksia?) julkaisun on tarkoitus valmistua hankkeen päätösseminaariin mennessä. Tulossa on mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa luodaan katsaus Avara museon toimintojen ja tulosten lisäksi myös oppimiseen, palveluiden tuotteistamiseen sekä kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksiin. Pyrimme tekemään kirjasta värikkään ja helposti luettavan kokonaisuuden, josta olisi hyötyä kaikille museopedagogiikasta, oppimisesta ja yleisötyöstä kiinnostuneille.

Koordinaattorilla on työn alla myös hankkeen päätösseminaarin (4.-5.10.) sekä museopedagogiikkaan keskittyvän monimuotokurssin (24.9.-26.11.) suunnittelu. Ohjelmat yritetään saada kasaan ennen heinäkuuta ja ilmoittautumiset näihin koulutuksiin alkavat viimeistään elokuussa. Seuratkaa tätä blogia ja Museoliiton verkkosivuja!

Hei, me tehtiin näyttely!

Miten Atamon-säilöntäaine liittyy Poriin? Miksi Paulan hiukset piti kihartaa? Entä mitä Kari kuunteli kasettimankastaan? Nämä tarinat selviävät Satakunnan Museossa, jossa Museoiden yönä 19.5. klo 18 avautuu yleisön esineitä esittelevä näyttely Karin kasettimankka ja muita tarinoita.

Satakunnan Museo ja Porin taidemuseo kutsuivat loppuvuodesta 2010 museoiden kehittämisestä kiinnostuneita aikuisia mukaan Avartajat-ryhmään. Tavoitteena oli saada yleisön ääni aikuisille suunnatun museotarjonnan kehittämisessä paremmin kuuluviin. Kevään 2011 aikana avartajat tutustuivat museoiden toimintaan, tiloihin ja ihmisiin, antoivat palautetta ja ideoivat uutta. Syksyllä ryhmä jatkoi toimintaansa Satakunnan Museon kanssa näyttelynteon merkeissä. 

Avartajien näyttelytiimi kuvattavana. 

Karin kasettimankka ja muita tarinoita -näyttelyä varten viisi miestä ja seitsemän naista valitsi esineen, joka on heille jollakin tavalla merkityksellinen. Näyttelyn esinevalinnat ovat henkilökohtaisia ja liittyvät eri elämänvaiheisiin, tärkeisiin ihmisiin, asuinpaikkoihin ja harrastuksiin. Esineet on sijoitettu Satakunnan Museon perusnäyttelyyn museoesineiden rinnalle, mikä mahdollistaa yhteyksien ja erojen pohdinnan eri aikakausien välillä. Näyttely on esillä Satakunnan Museossa 19.5.–14.10.2012. 

Näyttelynteko avartajien kanssa on ollut hieno kokemus. On ollut ilo todeta kuinka innoissaan he ovat siihen osallistuneet. Näistä kokemuksista sitten lisää vielä tuonnempana...

Yhteisellä matkalla yleisötyöhön

Tekniikan museossa on työstetty uutta strategiaa, jonka tekemiseen koko henkilökunta on aktiivisesti osallistunut. Tuleviin tavoitteisiin on asetettu yhdeksi painopistealueeksi yleisö. Tämä ei tarkoita vain viestinnällistä asiaa, eikä tämä tarkoita vain yhtä tapaa kohdata yleisö, vaan se on ikään kuin läpileikkaava ajatus, että museo ennen kaikkea on yleisötyötä – niin kokoelma- kuin näyttelypuolella.

Tämän ajatus vaatii enemmän kuin vain toteamisen. Konkreettisena esimerkkinä lähdimme osana projektihallinnan kehittämistä henkilökunnan kesken miettimään omien toimenkuviemme kautta, miten omaa osaamistamme voimme käyttää erilaisissa museon projekteissa. Näin kokoelma-, näyttely-, palvelu- ja hallintotiimi miettivät kukin erikseen, mitä annettavaa heillä on omalla ammattitaidollaan tiettyihin konkreettisina esimerkkeinä annettuihin projekteihin – esimerkkejä oli niin kokoelmapuolelta kuin palvelupuolelta.

Oli mahtavaa seurata, että kokoelmapuoli aktiivisesti mietti, mitä annettavaa heillä on uudelle asiakaspalvelupuolen projektille ja miten näyttelypuoli aktiivisesti mietti miten heidän osaamistaan voi hyödyntää kokoelmapuolen projektissa, jotka kaikesta tulisi parasta mahdollista. Nimittäin kyse ei ole vain työn kehittämisestä, projektihallinnasta ja prosessikuvausten avaamisesta, ja milloin kenenkin ammattitaitoa ja osaamista käytetään: Kyse on laaja-alaisesta näkemyksestä, että mitä tahansa me teemmekin, teemme sitä yleisöä varten ja kaikessa on asiakaspalveluaspekti sisäänrakennettuna. Yleisöä varten toimiminen voi olla kokoelmahallinnan kehittämistä, jolloin asiakaspalveluihmiset kokoelmapuolen kanssa miettivät miten se saadaan parhaalla tavalla hyödynnettyä ja yleiseen käyttöön tai näyttelysuunnittelua, jolloin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen on otettava kaikkien osaaminen käyttöön. 

Nyt väitän: Mitään ei tule tehdä itsetarkoituksellisesti. Aina pitää olla tavoite. Ja se tavoite on viimekädessä yleisö.

Werstaalla on ensi viikonloppuna AistiMUS-tapahtuma. Tapahtuma on järjestyksessään toinen ja liittyy Ihan epäNormaalia-näyttelyyn, joka on esillä Werstaalla vielä toukokuun loppupuolelle saakka. AistiMUS-tapahtuma tarjoaa monenlaista moniaistista koettavaa, mm. Tampereen seudun näkövammaisten järjestämän pimeän kahvilan sekä Elävän kirjaston. Tapahtuman työpajoissa voi tehdä oman koskettelukuvan tai osallistua yhteisen animaation tekemiseen.

Romusoitinartesaani Kimmo Nissisen monenmoisista raaka-aineista rakentamat soittimiet ovat kävijöiden kokeiltava, mm. basso jonka ääni koetaan tuntoaistimuksena erityisen alustan kautta. Tapahtumassa esiintyy myös palkittu kehitysvammaisteatteri La Strada musiikki-ilottelullaan Käytöskukka.

Ovatko aikuiset erityisryhmä?

Eilisen työpäiväni päätteeksi vs. museonjohtaja toi eteeni OKM:n koekyselyn valtionosuusjärjestelmän kannustavuuden kehittämiseksi koskien vuotta 2011. Hän tarvitsi lisätietoja lomakkeen kohtaanT6, jonka otsikkona oli Yleisötyö. Lomakkeeseen oli tarkoitus merkitä erilaisille yleisöryhmille suunnatut tapahtumakerrat. Täytettäviä kohtia olivat: 

Lapsille ja nuorille suunnattu yleisötyö

Maahanmuuttajille suunnattu yleisötyö

Ikääntyneille suunnattu yleisötyö

Muille erityisryhmille suunnattu yleisötyö

Muu yleisötyö

Avara museo-hankkeen lähtökohta on ollut kehittää erilaisille aikuisryhmille suunnattua yleisötyötä. Kyseisessä lomakkeessa aikuisia ei mainittu lainkaan. Toki maahanmuuttajilla ja ikääntyneillä lomakkeessa tarkoitettiin nimenomaan aikuisia. Asia saattaa liittyä ajatukseen aikuisista itsestään selvänä kävijäryhmänä, jolle ei erikseen suunnata yleisötyötä. Jos ajattelemme museoiden yleisöjä suurena joukkona erilaisia pienempiä erityisryhmiä, aikuiset kirjattaisiin kohtaan: muille erityisryhmille suunnattu yleisötyö. Jos taas lomakkeen laatija on pitänyt aikuisia ikään kuin ”normaaleina” kävijöinä, he ovat kohdassa muu yleisötyö. Myöskään lomakkeen täyttöohjeissa ei kerrota onko olemassa erityisryhmiin kuulumattomia aikuisia, jotka voisi kirjata johonkin lomakkeen kohtaan. Täyttöohjeen mukaan aikuisille suunnattu yleisötyö täytyisi luokitella kohtaan Muu yleisötyö, koska se on ”muu kuin aiempiin kohtiin luokiteltu yleisötyö”. 

Yleisötyötä edeltänyt pääkohta lomakkeessa koski museoiden näyttelytoimintaa. Lomakkeen laatija on saattanut myös ajatella, että näyttelyt ovat museoiden aikuisille suunnattua toimintaa ja varsinainen yleisötyö kohdistuu erityisryhmiin. Lomakkeen taustalla oleva ajattelu luokitteluineen tuntuu Avara museo-hankkeen näkökulmasta varsin vieraalta.