Petra Korhosen laatima raportti tehty jo vuonna 2008 - Olisiko sovellusta käytännnön Avara museo -hankkeen museoissa arvionitityön kehittämiseen sekä AVAAMOiden tapaustuseurantaan?
Lappeenrannassa ja eilisessä Rovaniemen AVAAMO-tapaamisessa tuli intensiivistä keskustelua aiheista museopedagogiikka - tiedotus - markkinointi - näyttelysuunnittelu, niiden suhteesta, päällekkäisyydestä, ei-toista-ilman toista jne. Suosittelen katsottavaksi linkkiä:
http://www.fng.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vtm/embeds/vtmwwwstructure/14634_MuseokavijanProsessikuvaus2008.pdf
Petra Korhonen kuvaa Museoviraston KEHYS:en tuottamassa raportissa käyttökelpoista teoriataustaa, jota kannattaa katsoa ennen kuin käytännön case-tapauksia AVAAMOissa aletaan suunnitella ja tehdä. Raportin alussa kirjoitetaan:
Museokävijän prosessikuvaus on museovierailun kuvauksen menetelmä, jota voi hyödyntää yleisölähtöisten ja asiakasystävällisten tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Prossikuvauksesta on hyötyä esimerkiksi museopedagogiaan, tiedotukseen, markkinointiin sekä näyttelysuunnitteluun liittyvässä työssä.
Linkin on lähettänyt KAMUn (Espoon kaupunginmuseon) näyttelyosaston tiimi, Carita Jaatinen, Tomi Heikkilä ja Eeva Kyllönen, joiden kanssa mm. Ääneenajattelun (Thinking Aloud) -menetelmää testattiin viime syksynä museoliiton Näyttelycafe-koulutuksessa. Kokeilusta on tulossa raportti, jonka puitteissa tapaamme huomenna perjantaina ja yritämme saada sen lopulliseen muotoon mahdollisimman pian. Ehkä välitettäväksi tämän bloginkin kautta.
Mitä mieltä ollaan linkistä?
Leena t 27.1.2011
Osallistuin tuohon Näyttelycafé-koulutukseen, jossa kokeiltiin Thinking Aloud -menetelmää. Innostuin menetelmästä ja ajattelin, että sitä voisi käyttää esimerkiksi perusnäyttelyjen uusimistyössä: mikä tämänhetkisessä näyttelyssä toimii ja mikä ei.
VastaaPoistaTällainen kättä-pitempää -linkki vaikuttaa hyödylliseltä, kiitos siitä!!
Minäkin osallistuin Näyttely café-koulutukseen ja innostuin Thinking Aloud -menetelmästä. Olemme Porissa kokeilleet sitä Porin taidemuseon ja Satakunnan Museon yhteisen Avartajat-ryhmän kanssa, ja tarkoitus on käyttää menetelmää myös jatkossa, sillä se tuntuu toimivalta. Ryhmä on koottu vapaaehtoisista porilaisista jotka ovat kiinnostuneet jakamaan kokemuksiaan museokäyneistä. Avartajat -ryhmä on osa Avara museo -hankkeiden toimintaa Porissa.
VastaaPoistaMuseokävijänä tuo menetelmä kuullostaa "kellokallen" hommalta. Jotain se kertoo mutta ei välttämättä katsojan ajatusten sisältöjä. Louvren käyntimme piti suunnitella etukäteen, jotta "pakolliset" teokset tuli nähdyksi. Siirtyminen tapahtui lähes juosten. Olisi siinä rekisteröijällä saattanut mennä paperit sekaisin. Siirtyminen tuo aina sattuman mukanaan. Jokin ennalta arvaamaton kohde tai kohteen suhde pysäyttää. Syntyy uusi dialogi katsojan ja kohteen välille sekä mahdollisen seuralaisen välille. Omalta osaltani museon tms. haptinen tila saa usein aikaan uusia "vuoropuheluita" itseni kanssa. Nämä voi purkautua myös keskusteluksi tai kommentoinniksi seuralaisen kanssa. Ennalta arvaamattomuus ja "vapaa" liikkuminen tekee käynnistä nautittavan. Opastukset "tappavat" vapaan assosioivan liikkumisen näyttelyissä. Opastuskokemus on henkisesti ja erityisesti fyysisesti raskas.
VastaaPoista