Elämyksellinen opastus Sam Vannin maalaukseen Ratsastaja / Porin taidemuseo

Sam Vannin arvoituksellinen maalaus Ratsastaja esitellään kevään toisessa kokeellisessa opastuksessa kuvailutulkkauksen keinoin. Maalaus on vuodelta 1963 ja tyyliltään esittävän ja abstraktin välissä.

Kuvailutulkkauksena toteutettavassa, kaikille avoimessa opastuksessa kokeillaan, miten kuva taipuu sanoiksi ja kuinka kuva muuttuu sanojen kautta mielikuvaksi. Tilaisuus sopii myös näkövammaisille.

Kuvailutulkkauksen tarkoituksena on sanallistaa teoksen visuaalisuus. Kuvailutulkki pyrkii työssään objektiivisuuteen, mutta välittääkseen kuulijoille teoksen tunnelman ja sävyt hän tuo mukaan myös oman näkemyksensä ja kokemuksensa teoksesta. Kuvailutulkkauksen käyttäminen on uutta Porin taidemuseossa. Syksyllä 2010 taidemuseossa vieraili kuvataiteilija Maarit Hedman joka perehdytti museon henkilökuntaa kuvailutulkkaukseen. Porin taidemuseon pedagoginen yksikkö laajentaa kevään aikana osaamistaan kokeilemalla erilaisia opastusmuotoja ja ideoimalla uudenlaisia tapoja tutustua teoksiin ja osallistaa yleisöä.

KoeTILAn elämyksellisissä opastuksissa tutustutaan Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmasta poimittuihin teoksiin. Seuraavaksi vuorossa on Victor Vasarelyn Garam, 1949-53, josta nähdään flamencotanssijan tulkinta 09.03., sekä viimeisenä 06.04. Tor Arnen Punaista valoa, jossakin, 1980, jonka inspiroimana kolme runoilijaa on tehnyt omat tulkintansa. Lue lisää: www.poriartmuseum.fi/fin/nayttelyt

Elämyksellinen opastus 02.03. kello 18. Vapaa pääsy. Porin taidemuseon KoeTILA!

Porin taidemuseon kevään ensimmäinen elämyksellinen opastus tutustutti Ellen Thesleffin Lydiaan

KoeTILA! -näyttelyssä tutustutaan kevään aikana elämyksellisten opastusten kautta Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelman teoksiin. Ensimmäisenä esittelyvuorossa oli 16.02. Ellen Thesleffin (1869 - 1954) nuorta tyttöä kuvaava öljyvärimaalaus Lydia, vuodelta 1897. Yleisö pääsi tekemään piirtäen omat tulkintansa rakastetun maalauksen pohjalta.

Lydia toimi ikään kuin croquis-mallina piirtävälle yleisölle. Croquis- piirtäminen tarkoittaa nopeaa luonnostelua, jossa pyrkimyksenä on mallin olemuksen ja tilanteen tunnelman tavoittaminen. Tilaisuus oli avoin kaikentasoisille piirtäjille.

Piirtäminen aloitettiin kehoa ja kättä lämmittelevillä harjoituksilla, joiden tarkoituksena oli rentouttaa ja saavuttaa keskittynyt ja läsnäoleva mielentila. Lydian piirtäminen aloitettiin hyvin nopeilla 30 sekunnin croquis-piirroksilla. Vähitellen aikaa pidennettiin, kunnes lopuksi piirtäjät saivat tehdä omaan rauhalliseen tahtiin pidemmän tutkielman maalauksesta. Työpajan tarkoituksena ei ollut maalauksen jäljentäminen, vaan piirtäjän oman persoonallisen tulkinnan toteuttaminen.

Ohjasin työpajan ja keskustelin osallistujien kanssa kokemuksesta työpajan aikana ja sen jälkeen. Piirtäjät kokivat, että kuvan tyttö tuli prosessin kautta läheiseksi ja samaistuttavaksi, ja maalaukseen muodostui henkilökohtainen suhde. Teokseen paneutuminen oman tekemisen kautta tuntui inspiroivalta ja mielekkäältä. Ohjaajana olin itse myös ilahtunut siitä kuinka hyvin piirtäminen toimi keskustelun herättäjänä ja teokseen syventymisen välineenä. Vastaavia työpajoja tehdäänkin varmaan myös jatkossa sopivissa tilanteissa. Samalla kun työpaja muoto tulee tutummaksi, mukaan uskaltautuu varmaankin myös enemmän piirtäjiä, ja myös niitä, joille piirtäminen ei ole niin tuttu harrastus.

Porin taidemuseon KoeTILA -näyttelyn kevään 2011 elämyksellisissä opastuksissa kokeillaan kuinka maalaustaide kääntyy toisen taiteenlajin kielelle.Yleisölle avautuu mahdollisuus syventyneeseen katsomiseen ja omakohtaisten tulkintojen kautta syntyviin taidekokemuksiin.

AVAAMO-tapaamiset käynnistyivät vuoden alussa

Ensimmäiset AVAAMO-kokoontumiset ovat olleet Lappeenrannassa, Rovaniemellä, Jyväskylässä ja Tampereella tammi-helmikuun vaihteessa. Kaikissa on lähdetty mielenkiintoisella tavalla liikkeelle. Ryhmät eroavat toisistaan, mutta tietyllä tavalla myös samanlaisia mm.´

• kaikki ryhmät edustavat museoiden moniammatillisuutta eli aikuiset oppijana tullaan näkemään AVAAMOiden puitteissa useasta eri museoammatillisesta näkökulmasta.
• Aikuisen tietovarannon hyväksikäyttöä pohditaan lähes kaikissa ryhmissä.
• Museon hyvinvointia tuottava näkökulma, ei-kävijänäkökulma, museohenkilökunnan ulkopuoliset tiedon tuottajana toisille museokävijöille.
• Eri menetelmiä päästä havaintoon käsiksi aikuiskävijän museokokemuskseen kokeillaan jne.

CICERO painottaa oppimisessa tiedon rakentamista yhdessä, joten välitän tässä teille kaikille hiukan tietoa toistenne toiminnasta.

Lappeenrannassa ohjelma, jota ryhmässä aletaan käsitellä tarkemmin AVAAMO-kokoontumisten puitteissa on Museo-mummo /vaari -ohjelma, jota Etelä-Karjalan museossa parhaillaan kehitetään, työnimenä ryhmässä on Sukupolvia yhdistävät mallit museoissa. Tapaamme seuraavan kerran Lappeenrannassa tiistaina 29.3.2011, jolloin ryhmänä seuraamme yhden Museo-mummo –ohjelman, dokumentoimme sen (sovitaan myöhemmin millä tavalla) ja keskustelemme sitä ryhmässämme. Lappeenrannan tapaamisessa heräsi mielenkiintoa myös aiheeseen markkinoinnin, tiedotuksen ja museopedagogiikan suhde. Tätä aihetta pohditaan mm. artikkelissa Networks and Partnerships: Building Capacity for Sustainable Audience Development, kirjoittanut Ian Blackwell an Sarah Scaife teoksessa The Responsive Museum – Working with Audiences in the Twenty-First Century (toim. Lang-Reeve-Woollard). Kirja on saatavilla mm. Amazonissa (hinta n. 90 euroa). Suosittelen kirjaa! Lappeenrannan ryhmästä on kirjoitettu blogikirjoituksessa AVAAMO-toiminta alkoi (25.1.2011).

Rovaniemen AVAAMO-ryhmässä on toimijoita Lapin maakuntamuseosta ja Arktisesta keskuksesta, jotka toimivat samassa fyysisessä Arktikum-rakennuksessa. Ihan Arktikumin viereen on jo noussut Metsähallituksen uusi toimitalo, jossa avataan Pilke-tiedekeskus alkukesän puitteissa. Eikä kovin kaukana tästä ole Korundi, johon tulee sijoittumaan Rovaniemen taidemuseo ja Lapin kamariorkesteri. Voisi puhua kulttuurikeskittymästä ja ryhmä on siten hyvin moniammatillinen, kattaen muita toimijoitakin kuin vain museoita. Rovaniemen AVAAMOssa on myös Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan aikuiskasvatuksen lehtori. Tämä on AVAAMO-toiminnan ideaaliajatus, että mukaan on saatu myös alueen oma kasvatustieteen edustaja. Jokainen AVAAMO-ryhmä voisikin miettiä, ketä kasvatustieteen alan asiantuntijaa voisi kysyä tulemaan mukaan vielä kevään muihin tapaamisiin ja siten saada aloitettua ehkä uutta verkostoa omalla alueellaan (museo – kasvatustiede). Rovaniemen ryhmä toteuttaa dokumentoinnin ja testaamisen ennen meidän seuraavaa kokoontumistamme ( ti 15.3.2011). Tässä kuvausta, mitä tuleman pitää:
Arktikumiin kutsutaan vierailulle 5-10 henkilöä siten, että he ensin kiertävät omatoimisesti / itsenäisesti sekä Arktisen keskuksen että Lapin maakuntamuseon näyttelyt, syövät lounasta (tarjotaan) ja tämän jälkeen kokoontuvat ryhmänä keskustelemaan kokemastaan. Tämä keskustelu (1 h) nauhoitetaan / äänitetään, ja sitä ovat ohjaamassa lehtori Helena Koskinen Lapin yliopistosta ja museovalvoja-opas Maisa Laitinen Lapin maakuntamuseosta. Ryhmälle esitetään joitakin kysymyksiä keskustelun tueksi, mutta periaate on, että osallistujat käyvät läpi niitä kokemuksia, jotka heille jäi mieleen / he jäivät miettimään. Ryhmäkeskustelun tallenteen purku tapahtuu seuraavassa AVAAMO-tapaamisessa ti 15.3.2011. Tallennetta kuunnellaan ja analysoidaan yhdessä. Huomio kohteissa, joissa oppimista voi olettaa tapahtuneen puhujassa.
Rovaniemen AVAAMOssa halutaan kiinnittää huomiota aikuisten oppimiseen näyttelyssä ja erityisesti analysoinnissa tullaan (toivottavasti kirjaan suurin piirtein oikein tässä) kiinnittämään huomiota, milloin ryhmän keskustelijat viittaavat puheessa näyttelyssä kokemaansa /oppimaansa jo olemassa olevaan arkitietoonsa eli olemassa olevaan tietovarantoonsa. Tämä on yksi aikuisoppimisen mielenkiintoinen näkökulma. Purkutilanne tulee olemaan meille kaikille mielenkiintoinen oppimistapahtuma.

Jyväskylään oli kokoontunut museoväkeä Kuopiosta, Varkaudesta ja Jyväskylän useammasta museosta. Jälleen ryhmä oli moniammatillinen sekä ryhmässä näkyy pitkään toteutettu monipuolinen pedagoginen toiminta alueella. Kokoontuminen oli Suomen käsityön museossa (SKM), jossa tullaan toteuttamaan myös ryhmäseuranta. SKM:ään oltiin oltu yhteydessä kaupungin eräästä yksiköstä, josta haluttiin tulla TYHY-toiminnan puitteissa museokäynnille. Ryhmä oli toivonut työpajatyyppistä toimintaa yhdeksi osaksi vierailua. Museon alustavaan vierailusuunnitelmaan kuuluu, että ryhmälle järjestetään ns. backstage-kierros ”perinteisen” opastuksen sijaan. Ryhmässä voi olla myös ns. ei-(aktiivisia) museokävijöitä, joten ryhmän puitteissa toteutetaan pre-post-kyselyn muodossa asennemittaus, mitä vaikutusta tämän tyyppisillä toiminnoilla (työpaja, museossa tapahtuvan työn esittely) ryhmän henkilöihin mahdollisesti on, vai onko? Mielenkiintoinen ryhmä tulossa tästäkin. Jyväskylän seuraava AVAAMO-tapaaminen on samana päivänä, kun ryhmä vierailee Suomen käsityön museossa eli 27.4.2011.

Tampereen AVAAMO-ryhmä on kooltaan yhtä iso kuin Rovaniemen ryhmä eli yli 10 osanottajaa. Alun perin ajatuksena oli pitää ryhmät 6-8 hengen ryhminä, jotta keskustelu onnistuu mahdollisimman hyvin, mutta toistaiseksi on keskustelua syntynyt näissä isoissa ryhmissäkin oikein hyvin! Tampereen ryhmässä kokoontuu niin kuin muissakin moniammatillista museohenkilökuntaa Tampereen museoista, Hämeenlinnasta, Vaasasta, Sastamalasta (tulossa seuraavaan tapaamiseen) ja Kankaanpäästä. Ryhmän koostumus on sikäli erilainen muihin AVAAMO-ryhmiin verrattuna, että siinä on mukana myös Avara museo –hankkeen osatoimijoita sekä Suomen museoliiton vahvistusta. Tampereen dokumentointikohteeksi valikoitui keskustelujen jälkeen Sara Hildenin museon Subodh Gupta –näyttely. Itse AVAAMO-ryhmä toimii testiryhmänä eli ryhmän muut kuin SH-museon jäsenet ovat ”näyttelykävijöitä”, jotka toteuttavat ääneenajattelumenetelmää näyttelyssä . SH-museon jäsenet toimivat menetelmän havainnoijina ja kirjureina. Pohdinnan alle jäi vielä, käytämmekö tallentavaa välinettä testauksessa, mutta tätä ehditään miettiä, kun testivierailu järjestetään 4. huhtikuuta. Pohdinnan alle voi ottaa Rovaniemen AVAAMOn menetelmän: ryhmäkeskustelu museokäynnin jälkeen, josta analysoidaan kohtia, milloin näyttely herätti aikuiskävijässä linkin omaan tunteeseen, tietoon, kokemukseen eli omaan tietovarantoon?

Kun kaikkien ryhmien testaukset liittyvät jotenkin näyttelyssä käyntiin, suosittelisin, jotta AVAAMO-toiminta ei aiheuta liikaa ylimääräistä työtä, että tutustumme kaikki Petra Korhosen laatimaan raporttiin Museokävijän prosessikuvaus (linkki löytyy tästä blogista mm. Tietopankista). Voimme peilata omia kokeilujamme esim. tähän kirjalliseen materiaaliin. Espoon kaupunginmuseon henkilökunnan kanssa kirjoitettu raportti Kuinka päästä käsiksi kävijän kokemuksiin? – Ääneenajattelumenetelmä Ötzi - Alppien jäämies –näyttelyn arviointityöpajassa ilmestyy ihan lähipäivinä blogiin... Sitäkin voi ilmestyessään silmäillä.

Tämän jälkeen jatketaan enemmän ryhmäkohtaisesti sähköpostin vaihtoa. Kauniita hiihtolomapäiviä teille, joilla loma on, muutoin kaikille aurinkoisia päiviä

Helsingissä Leena t 16.2.2011

Oppijan tietovarannot - toimijuus - tutkiva ja osallistava pedagogiikka

Helsingin yliopiston OKL:n Oppimisen sillat -tutkimusryhmän tutkija Antti Rajala on antanut aloitteen opettajille keskustella otsikon aiheista osoitteessa

http://opettajatv.yle.fi/node/12678.

Jos luet tekstejä niin, että korvaat sanan

• koulu/luokka sanalla museo/näyttely
• koulutieto sanalla museotieto
• kirjatieto sanalla opastus/näyttelyn antama tieto/museon antama tieto

saat aika mielenkiintoista tekstiä. Kannattaa kokeilla! Otan tässä yhden näytteen, teksti on alkuperäisesti Antin tekstiä kohdasta Tutkiva ja osallistava pedagogiikka:

Yksi keskeinen osa tällaista pedagogiikka ovat museon vuorovaikutuskäytännöt. Tähän liittyy kysymys, onko oppijoilla/museokävijöillä mahdollisuus aloittaa keskusteluja ja kommentoida toistensa puheenvuoroja. Toisaalta on kysymys siitä, onko oppijoiden suullisten ja kirjallisten puheenvuorojen /toimintojen/ tarkoituksena vakuuttaa opas/museolehtori arvioimaan tuotos positiivisesti vai nähdäänkö ne ensisijaisesti osana keskusteluja muiden osanottajien, myös museokävijöiden kanssa. Kolmanneksi kannattaa kiinnittää huomiota, voidaanko museossa tapahtuvia keskusteluja luonnehtia tutkiviksi; toisin sanoen pohditaanko niissä eri vaihtoehtoja, perustellaanko mielipiteet, vaaditaanko perusteluja muiltakin, nostetaanko esiin erimielisyyksiä ja ratkaistaako erimielisyydet keskustellen. Kysynkin, minkälaisia ovat vuorovaikutuskäytännöt omassa museossanne/museopalveluissanne? Toteutuvatko yllä luonnehditut asiat? Miten tai miksi ei?

Antti viittaa toisessa kirjoituksessa Thinking Together menetelmään http://thinkingtogether.educ.cam.ac.uk/

Voikin ryhtyä miettimään, josko tämäkin menetelmä kävisi Thinking Aloud ja Talking Aloud - menetelmien lisäksi, kun pyritään selvittämään kävijöiden ajatuksia, oppimiskokemuksia jne. museokäynnillä yleensä, mutta myös näyttelykontekstissa. Näitähän olemme pohtineet toistaiseksi Avara museo - hankkeen kokeiluissa.

14.2.2011 Leena t

Porin taidemuseon KoeTILA - näyttelyä esitellään Satakunnan radion juttusarjassa

YLE:n Satakunnan radio toteuttaa juttusarjan KoeTILA! Prosessi -näyttelyssä esillä olevista teoksista.

Juttusarjassa käsitellään neljää Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmasta poimittua teosta jotka ovat vuoron perään nähtävillä KoeTILAssa. Teokset edustavat kokoelmassa keskeisiä taiteilijoita ja tyylisuuntia. Jokaiseen teokseen toteutetaan elämyksellinen opastus. Satakunnan radion juttusarja seuraa teosten esittelyjä ja vie teoksia tällä tavoin myös museon ulkopuolelle, sekä houkuttelee yleisöä paikanpäälle tutustumaan teoksiin.

Juttusarjan ensimmäinen osa kuultiin radiossa 2.2. jolloin museolehtori Mirja Ramstedt-Salonen ja projektisuunnittelija Anni Venäläinen kertoivat KoeTILAsta ja siihen liittyvästä yleisöäänestyksestä, jonka pohjalta toteutettava Näyttely avautuu samassa tilassa 15.4.

Seuraavaksi 4.2. kuullaan Ellen Thesleffin Lydia -teoksen, 1897 esittely. Kevään kuluessa vuoroon tulevat Sam Vannin Ratsastaja, 1963, Victor Vasarelyn Garam, 1949 - 1953 ja Tor Arnen Punaista valoa, jossakin, 1980. Juttusarjaa toimittaa Pertti Pitkonen.

Porin taidemuseon KoeTILA – näyttely kutsuu yleisöä osallistumaan

Taidemuseon Projektihuone toimii keväällä 2011 pedagogisena KoeTILAna. KoeTILA on laboratorio taideteosten ja yleisön vuorovaikutuksessa syntyville tulkinnoille, ideoille ja ajatuksille. Näyttely juhlistaa 30-vuotta täyttävän Porin taidemuseon kohtaamisia yleisönsä kanssa ja kutsuu yleisön mukaan osallistumaan. Näyttely on osa Porin taidemuseon Avara museo –hanketta. Se on suunniteltu aikuisyleisöä ajatellen, mutta sisällöt sopivat kaikenikäisille.



Porin taidemuseon pedagoginen yksikkö on suunnitellut näyttelyn sisällöt, näyttelyarkkitehtuurin, sekä materiaalit. Kevään aikana Porin taidemuseon peruskokoelman, Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelman teoksia tarkastellaan erilaisista näkökulmista käsin. KoeTILA jakautuu kahteen osaan, Prosessiin ja Näyttelyyn. Ensimmäisen vaiheen, Prosessin ajan tilassa on esillä kokeilemiseen ja tutkimiseen houkuttelevaa aineistoa. Kokoelman teoksiin pääsee tutustumaan forex-levylle painettujen valokuvien kautta, sekä Porin taidemuseon tuottamassa sähköisessä MG-peda pelissä jota varten huoneeseen on tuotu hauska ja jo retrohenkinen internetissä surffailuun suunniteltu erikoistuoli. Tarkasteltavana on havainnekuvina noin viisikymmentä öljyvärimaalausta Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmasta. Yleisö saa kokeilla näyttelykokonaisuuden suunnittelua ripustamalla havainnekuvista haluamansa kokonaisuuden huoneen seinälle. Niiden pohjalta toteutetaan kevään kuluessa myös äänestys jossa yleisö valita Näyttelyyn esille tulevat teokset. Prosessin ajan tilaan on vapaa pääsy.

KoeTILAssa esitellään lisäksi aitoja teoksia Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmasta. Kokoelmasta on poimittu neljä teosta, jotka ovat esillä yksi kerrallaan. Näin yleisölle avautuu mahdollisuus syventyneen ja keskittyneen katsomisen kautta syntyvään taidekokemukseen. Teoksiin tutustutaan eri tyylisten esittelyjen kautta, piirtäen, kuvaillen, liikkeellä ja äänellä, sekä runoillen. Ensimmäisenä vuorossa oleva Ellen Thesleffin nuorta tyttöä esittävä Lydia, 1897, toimii ikään kuin croquis-mallina piirtävälle yleisölle. Sam Vannin veikeästi abstraktin ja esittävän rajaa kokeileva Ratsastaja, 1963, esitellään kuvailutulkkauksen keinoin, ja flamenco-tanssija toteuttaa improvisaation Victor Vasarelyn upean punahehkuisen Garam, 1949-1953, teoksen pohjalta. Sarjan viimeisenä esiteltävä teos on Tor Arnen abstrakti värimaalaus Punaista valoa, jossakin, 1980, jonka nimi sekä maalaus itse, toimivat lähtökohtana kolmelle runoilijalle, jotka tulevat paikan päälle lausumaan teoksen innoittamana kirjoittamansa runot.

Mitä teoksia esille kevään näyttelyyn?

KoeTILASSA toteutetaan 04.02. - 10.04. yleisöäänestys, jossa saa antaa äänensä lempiteoksilleen Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmasta. Äänestystuloksen perusteella toteutetaan Näyttely, joka avautuu Projektihuoneessa 15.04.2011. Kiinnostavin teos voi olla uusi tuttavuus tai rakkaana mieleen jäänyt teos. Porin taidemuseo odottaa mielenkiinnolla mitkä teokset nousevat äänestyksessä yleisön suosikeiksi.


Pedagoginen prosessi ja näyttely sarjassa Maire Gullichsen ja modernismi.
Prosessi 04.02.-10.04.2011 / Näyttely 15.04.2011
Porin taidemuseon Projektihuoneessa.

Sähköinen peli MG-peda on myös netissä osoitteessa:
http://www.poriartmuseum.fi/fin/peda/mg-peda/