Taidemuseokäyntejä on monenlaisia. Joskus olen kuljeskellut yksinäni kaikuvissa saleissa omia askeleitani kuunnellen, joskus venyttänyt hermojani pitkissä jonoissa ja koettanut tunkea massan mukana teokselta toiselle. Ensimmäisen tilanne on teoksiin keskittymisen kannalta periaatteessa erinomainen, mutta kumpikaan esimerkki ei ehkä ole ideaalitilanteesta. Museokäynti voi olla elämyksellinen yksin tai ryhmässä. Yksin näyttelyyn voi tutustua omien mieltymystensä mukaan omassa tahdissaan. Yhdessä jonkun toisen kanssa tuleekin yllättäen syvennyttyä johonkin teokseen jonka muuten olisi ohittanut. Ajatusten vaihtaminen toisten näyttelykävijöiden kanssa rikastaa parhaimmillaan kokemusta todella paljon.
Porin taidemuseon osahankkeen AVARA MUSEO – aikuisväestö, seniorit ja karttuva kulttuuripääoma perustana on ajatus museosta paikkana, jossa taiteen ja yleisön kohtaamisista syntyy tilanteita elämyksille ja elinikäiselle oppimiselle. Yleisön sijasta voidaan vielä mieluummin puhua monikossa yleisöistä. Yleisöt muodostuvat yksilöistä, erilaisista ihmisistä erilaisine odotuksineen, ennakkoluuloineen ja toiveineen. Hankkeemme yksi tavoite on selvittää aikuiskävijöiden odotuksia, tietääksemme missä olemme tähän mennessä onnistuneet, mitä emme ole tulleet ajatelleeksi, ja miten voisimme parantaa palvelujamme.
Kiinnostavimpana haasteenamme on pohtia mitä kaikkea taidemuseo avoimena oppimisympäristönä voi oikeastaan olla? Minkälaisia ryhmiä aikuisten joukossa on? Onko hedelmällistä kohdentaa palveluja iän, sukupuolen, erityiskiinnostuksen tai erilaisten tarpeiden mukaan? Minkälaisia saavutettavuuskysymyksiä täytyy ratkaista kun taidemuseostamme rakennetaan avointa oppimisympäristöä? Tässä vaiheessa kysymyksiä on paljon!
Museot ovat perinteisesti olleet paikkoja, joissa museolla on vahva asiantuntijan ja oman erityisalansa tiedon auktoriteetin – ”portinvartijan” – rooli. Nykyään tästä ajattelusta on paljolti luovuttu ja taiteen ja yleisön kohtaamista pidetään hetkenä jolloin teoksen merkitykset syntyvät, ja jokainen kohtaaminen nähdään yhtä arvokkaana. Viime viikon AKTIIVI –verkoston seminaareissa Helsingissä puhuttiin paljon yleisöjen ottamisesta mukaan oppimisen sisältöjen rakentamiseen. (katso http://elgg.mcampus.fi/aktiivi/pg/pages/view/1313/ )Yksin oppimisen sijaan elinikäisessä oppimisessa pidettiin tärkeänä yhdessä tekemistä ja vuorovaikutusta. Tietojen ja kokemusten jakaminen muiden kanssa nähdään mielekkääksi ja hyvin toimivaksi tavaksi oppia. Tämä on hyvä lähtökohta myös keskustelevalle museo-oppimiselle.
Koska aikuisväestössä on edelleen paljon myös museoiden ei-kävijöitä, ajattelemme että museoiden ymmärtäminen oppimisympäristöksi voisi tuoda meille myös uusia yleisöjä ja aktivoida nykyisiä. Kun museo käsitetään avoimeksi oppimisympäristöksi, on kenties helpompi nähdä että museon tarjoamia sisältöjä voi lähestyä omista lähtökohdistaan, hakea sitä mikä juuri itselle tuntuu kiinnostavimmalta. Elämyksiä, tietoa, tunteita, uusia ajatuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti