Aikuinen avoimissa oppimisympäristöissä

Hanketapaamisessa Tampereella 21. lokakuuta 2010 aloitettiin pohdintaprosessi, mitä oppiminen tai pedagogiikka tarkoittaa, kun hankkeen nimi on Avara museo – kehittyvä oppimisympäristö aikuisille. Keskusteluun valmistauduttiin lukemalla ennen tapaamista sovitut artikkelit museopedagogiikasta, joita suomeksi on julkaisut viime vuosina (2005 – 2008):

• Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry:n Missiot http://www.pedaali.fi/ yhdistyksen nettisivustolta (vuodelta 2005, jolloin yhdistys perustettiin)
• Museopedagogiikan määrittelyä teoksessa Venäläinen Päivi (toim. 2007) Kulttuuriperintö ja oppiminen, saatavilla pdf-muodossa osoitteesta http://www.edu.fi/download/124309_Kulttuuriperinto_ja_oppiminen.pdf , sivut 104-111
• Museologia tänään (toim. P. Kinanen, 2007) –julkaisusta 4. pääkappale: Museo viestijänä, joka sisältää Marja-Liisa Rönkön artikkelin Museo mediana. Historiallinen katsaus käsitee aihetta mm. museoarkkitehtuurin ja näyttelyn näkökulmasta (fyysinen oppimisympäristö näkökulma) siirtyen museon rooliin viestijänä nykyisessä tietoyhteiskunnassa. Kaija Kaitavuori, pitkä kokemus museopedagogian alalta, kirjoittaa yleisötyöstä, Museo ja yleisö. Mieleen jäävin näkökulma on että, on vaikea erottaa yleisötyötä ja museoiden museopedagogista toisistaan tai toisin ilmaistuna, museopedagoginen työ on olennainen osa museon yleisötyötä. Anne-Maija Malmisalo-Lensu ja Minna Mäkinen pureutuvat aiheeseen Museo oppimisen paikkana käsitellen kirjoittajista eniten aihetta museopedagogiikka ja sen historia. Kirjoittajat esittelevät museopedagogisen työn eri variaatioita nykyaikana monien käytännön esimerkkien kautta. Riikka Haapalaisen artikkeli pohtii aihetta Museo verkossa. Tässä aiheessa huomaa ajan kulun nopeasti se mikä vuonna 2007 oli tietoteknologisesti uutta, on mennyt jo kovasti eteenpäin näiden muutaman vuoden aikana. Mutta mikä hyvä Haapalaisen artikkelista jää käteen, teknologioiden vaihtuessa, verkkomateriaalisuunnittelu pohjautuu paljon myös pedagogiseen ja yleisötyöajatteluun, jotka aiheena eivät vanhene yhtä nopeasti kuin varsinainen teknologia.
  Lukeminen pyydettiin tekemään kriittisellä ja analysoivalla tavalla. Museopedagogiikka ja museopedagoginen kirjoittaminen on paljolti pohjautunut 1990-2000 luvuilla koulu-museo-lapset-akselille – ei kuitenkaan kaikki, niin kuin edellä mainitut artikkelit osoittavat. Koska tässä hankkeessa kohderyhmänä on aikuiset ja museon kehittäminen avoimen oppimisen paikkana heille, oli lukemisen yhteydessä tarkoitus nostaa aikaisemmasta kirjallisuudesta esille kaksi sellaista kohtaa, jotka tuntuvat palvelevan museopedagogiikan hyvää tekevistä monista vaikutuksista erityisesti tässä hankkeessa. Samoiten tuli lukiessa nostaa esille kaksi sellaista kohtaa, jotka eivät niinkään palvele museopedagogista aikuisnäkökulmaa.

Hanketapaamisessa keskusteltiin aiheesta aktiivisesti. Päätimme siirtää aiheen prosessoinnin tänne blogiin, jotta kirjoittajien ajatuksia voi kommentoida kuka tahansa. Visiona on kehitellä Avara museo-museopedagoginen määritelmä, kun kohderyhmänä on aikuiset. Huom! Vision nimi on todella työnimi, ensimmäisenä tulee mieleen, onko olemassa sellaista kuin aikuismuseopedagogiikka tai tarvitaanko tällaista määritelmää!
Osahanketoimijat eri museoista tulevat kirjoittamaan tänne tämän syksyn (2010) aikana omat oppimiskäsityksensä ja peilaavat niitä mainittuihin artikkeleihin (kaksi tukevaa kohtaa). Tässä lähtee ensimmäinen yksi oppimiseen liittyvä oma näkökulmani: Oppiminen on tiedon rakentamista yhdessä. Osahankkeiden puitteissa tulee postauksi aiheesta lisää.
27. lokakuuta 2010 Leena Tornberg