maanantai 9. toukokuuta 2011

Museopedaa maahanmuuttajille

Viime viikolla Pedaali myönsi Babel-pajatoiminnan kehittäjälle Outi Korhoselle vuoden museopedagoginen teko- palkinnon. Babel-pajatoiminta on onnistunut tapa saada maahanmuuttajia mukaan museoiden toimintaan itse toimijoina. Onnittelut Outille hienosta uraa uurtavasta työstään!

Mitä enemmän tämän kohderyhmän museopedagogikkaa ja siihen liittyvää problematiikkaa miettii, sitä monimutkaisemmaksi se muodostuu. Maahanmuuttajat ovat heterogeenisyydessään samaa luokkaa kun puhuisimme yleisesti ihmisille suunnatusta museopedagogiikasta, ilman muita määrittäviä ominaisuuksia.
Maahanmuuttajien kotouttava toiminta ajoittuu henkilön kolmen ensimmäisen vuoden jaksolle mitä hän Suomessa asuu. Tälle ajankohdalle on todella perusteltua suunnitella myös erityistä museopedaa liittyen kielen opiskeluun ja monipuolisen informaation saamiseen Suomesta . Tässäkin tulee kuitenkin ottaa huomioon erilaiset kielitasot, henkilöiden taustat, koulutus ja ylipäänsä se millainen laitos museo on heidän lähtömaassaan ollut. Se miten tämä onnistuu, on usein sattuman kauppaa, oppilaitokset kun tietysti ryhmittelevät ihmiset kursseilleen vain kielitason kautta, eikä välttämättä muilla taustatekijöillä ole merkitystä.

Moniäänisen museon maahanmuuttajataustaiset oppaat ovat saaneet runsaasti hyvää palautetta oppaana toimimisesta kieltä opiskelevilta ryhmiltä. Innostus asiaansa ja rohkaiseva esimerkki tällä kielellä ja tässä yhteiskunnassa pärjäämisestä on tärkeä osa oppaidemme roolia. Sitä emme me maijameikäläiset pysty välittämään.

Onko maahanmuuttajataustaisella oppaalla muita opastusrooleja museoissa kuin opastaa maahanmuuttajia? Onhan niitä, meitä kantasuomalaisia kiinnostaa kovasti mm. näyttelyiden toisenlaiset tulkinnat, miten muualta tullut näkee teokset, millaisia merkityksiä hän niissä näkee ja tietysti, mitä ne hänen mielestään meistä kertovat. On varsin kiinnostavaa myös kuulla miten opas kertoo omin sanoin samankaltaisista historiallisista ja poliittisista käänteistä kotimaassaan mitä meilläkin on ollut. Oppaan erilaisuus on hänen valttinsa.

Milloin maahanmuuttajuus päättyy? Kotouttamisajanjakson ja kansalaisuuden saamisen jälkeen, niin kai sen pitäisi mennä. Museoiden näkökulmasta nämä henkilöt ovat tässä vaiheessa asiakkaita muiden ohessa. Kukaan ei varmasti halua pysyä ikuisesti ryhmässä 'heikommassa asemassa olevat: vammaiset, työttömät tai maahanmuuttajat' mihin moni virallinen tai vähän epävirallisempikin lomake meidät ihmiset luokittelee.
Miten on maahanmuuttajataustaisen oppaan laita? Jos hänen valttinsa on erilaisuus maahanmuuttajuuden kautta, onko edes järkevää että hän pyrkisi eroon tuosta ominaisuudestaan? Kun pohditaan maahanmuuttajaoppaan työnkuvaa, ei toisaalta haluta että hän 'ratsastaisi' maahanmuuttajuudellaan muiden, usein historia-aineita opiskelevien, ohitse oppaita museoon otettaessa. Toisaalta, se joskus tuntuu ainoalta ominaisuudelta mitä hänen toivotaan toteuttavan museossa. Eritysosaajia käytetään paljon museoiden teemallisissa näyttelyissä, tällöin asiantuntijana voi olla kuka tahansa ilman mitään aiempaa museokontekstia jos hänellä on juuri sen alan tietämys mitä näyttely käsittelee. Maahanmuuttajaopas on melko hyvin rinnastettavissa tähän malliin, erona kuitenkin se että hän opastaa näyttelyn kuin näyttelyn tämän 'erilaisuutensa' kautta.

Maahanmuuttajaoppaaseen törmääminen esim. kansanperinnettä esittelevässä näyttelyssä voi olla hämmentävä kokemus. Se minkä me koemme kaikkein 'suomalaisimmaksi' aiheuttaa eniten kysymyksiä. On myöskin museolaisia joiden mielestä näitä kysymyksiä ei edes synny. On kuitenkin varsin hyvä että ne jotka epäilevät miten maahanmuuttajaopas opastaisi sitä ’suomalaisinta suomalaisuutta’, uskaltavat avata suunsa ja epäillä. Jos näitä asioita ei sanota ääneen, niitä ei tunnisteta, emmekä pääse asian varsinaiseen ytimeen. Onko meidän mielestämme olemassa jotain sellaista tietoa suomalaisuudesta jota vain me maijameikäläiset voimme jakaa? Onko meidän tietämyksemme sidottu äidinmaitokansanperinteeseen? Jos asiaa ei pohdita tai siitä ei keskustella, päädytään usein vain rajaamaan maahanmuuttajaoppaan toimenkuvaa toissijaisilla syillä ja se ei johda varmastikaan kenenkään kannalta muuhun kuin syrjinnältä tuntuvaan tilanteeseen.

Museoissa työskentelee maahanmuuttajataustaisia ammatti-ihmisiä joiden taustalla ei tässä suhteessa ole mitään merkitystä. Näin sen kuuluisikin olla. Kun lähdetään pohtimaan sitä miten avoin museo on mm. vapaaehtoistyölle jossa kuka tahansa ei- museoammatillinen voi toimia museon nimissä, törmätään usein kuitenkin edellä esitettyihin kysymyksiin laajemmassa piirissä kuin vain rajatusti maahanmuuttajuuden kohdalla. Kuka museoissa saa välittää tietoa/taitoa/ tunnetta asiakkaille?

5 kommenttia:

  1. Assimilatio tai Integraatio?

    If I want to come to Finland and work and pay taxes and yet still live by speaking English and raise my family in an English speaking community with that anglo perspective I also want the museum for us and appropriatly accessible.

    I am an immigrant and will want the service my way till I die. Just as my bank, and shops and the council offer me their services in English and with a certain perspective - so should the museum sector. The banks also offer their services in Finnish and Swedish and other languagues if there is demand.

    To fail to offer that means a poorer service and is not economically sensible. The museums must adapt in such a way so they are all people's museums. That leads to proper integration. Maybe there will be assimilation as a result - but Finnish society also changes and more likely is a growing together.

    VastaaPoista
  2. Concratulations to Coatless,

    Really nice that you have found the blog and started its English period. We hope this continues in the form or other.

    Open museum has risen intrest in our international colleagues, and it is pity, they cannot follow discussions on the blog. Any good, easy, practical suggestions for increasing this side of blog?

    A question to Coatless? How do you generally find service in English in Finnish museums. My assumption is that because our language is quite rarely spoken for example by our international tourists : ) services in English have been developed quite well at least in those museums which hope to see not-Finnish speaking audience.

    Connected to our project - Open museum - A developing Learning environment for Adults - adults have a central role in the informal learning process, when we think about culture tourism (not exatly to case of immigrants in this context) Children rarely travel (abroad) without adults. Museums are very typical places to visit during trips. Adults and chilren act quite often as "tutors" or intepreters or information "transferers" to each other. This may be very interesting learning occation to all participants. Other language (than Finnish) services complete this learning process for sure.

    Jaana is writing in interesting way, guided tours with different intepretations of "Finnish tradition" exhibitions. For example how interesting would be to listen about Finnish sauna culture from the perspective with other culture background or beeing a part of the same culture today (immigrant). As a Finn I would enjoy of these new stories and perspectives. There is always more than one intepretation.

    Leena, Open museum

    VastaaPoista
  3. Thanks for your comments, so sorry that I haven't noticed these comments before. Coatless, you wrote so well about all people's museum and where it can lead us, to proper integration. And it's so true that our society is also changeing all the time and that we need to accept also in museums.
    Leena, it woud be interesting to know how many guides with immigrant backround we have in Finland to giving us that perspective?

    VastaaPoista
  4. That's right Jaana, how do we get this information. There are many free lance guides in the museums as native language speakers, but are there many as permanent empoyded. Would be interesting to know? This has been researched a little in Sweden at least by one master thesis, which link I have lost. Could we try by Pedaali, let's keen in our minds. Leena

    VastaaPoista
  5. Ehkä asiaa voisi ajatella myös niin päin, että todella moni suomalainen osallistuu ulkomaanmatkoilla juuri suomalaisen matkaoppaan johdolla toteutetuille retkille, ja tutustuu suomalaisvoimin tehdyillä opastuksilla eri maiden kulttuuriperintöön. Näin hoidettuihin opastuksiin ollaan ilmeisesti yleisesti ottaen tyytyväisiä, koska niitä niin paljon järjestetään. Eikä nähtävästi tässä kohdin tule mieleen ihmetellä oppaan pätevyyttä tai "erilaisuutta", siis sitä ettei opas ole syntyjään paikallinen. Vai mitä?
    Kysymys on siis todellakin vain ja ainoastaan oppaan perehtyneisyydestä aiheeseen, ns. kulttuuritaustalla ei ole asian kanssa tekemistä.

    VastaaPoista