Sovimme viime hanketapaamisessa Tampereella, että kirjoitetaan blogiin pari kohtaa olemassa olevan suomalaisen museopedagogisen kirjallisuuden pohjalta (ks. kirjallisuutta esim. blogipostauksessa Aikuinen avoimissa oppimisympäristöissä 27,.10.2010), jotka sopivat tai eivät niinkään sovi Avara museo - kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hankkeeseen, kun oppijoina ovat aikuiset museossa.
Kiinnitin lukiessani huomiota kohtiin, joissa puhutaan museon kehittämisestä osallistavan pedagogiikan näkökulmasta. Museota oppimisympäristönä ei voi kehittää vain pedaogit vaan sen tulee olla museon kokonaisvaltaisempaa toimintastrategiaa, lainaus siten Kaija Kaitavuorelta (Museologia tänään s. 293): Keiden vastuulla osallistaminen museossa sitten on? Kyseessä on kaikkien museon toimijatahojen asia. Pedagoginen osasto on keskeinen, mutta se ei voi toimia erillään …. Aikuispedaoginen tavoite (jos sellainen museolla halutaan olevan) tulee olla koko museon tavoite. Toinen kohta, jota pidän hankkeessamme tärkeänä ja jossa on olennaisia termejä (oppimisen prosessi ja oppimisprosessin tuotosten (learning outcomes) mittaamisen vaikeus) on Rikka Haapalaisen tekstikohta (Museologia tänään. s. 328): Museoiden käynnistämät oppimisprosessit … tähän liiittyvä oppiminen on ”epäluotettavaa”, ei mitattavissa olevaa kokemusta.
Kohta, jossa makustelin oppimisympäristö-sanaa on tekstikohta (Malmisalo-Lensu & Mäkinen: Museologia tänään s. 298) : Suomessakin sovellettiin kansainvälistä demokraattisajatusta museosta koko kansan oppimisympäristönä... ja alaviitteeessä viitataan mm. sanoihin kirkkokahvit … näytelmä …. Suuri yleisötapahtuma … teemapäivä. Mikä siis voidaan lukea pedagogiseksi toiminnaksi? Oppimisen kaikkiallisuuden näkökulmasta myös nämä ovat oppimisen paikkoja ja edellinen tekstikohta viittaa yli sadan vuoden taakse, joten tässä kohdin ollaan varmaan jo ihan toisilla linjoilla tänä päivänä. Seuraavan Riikka Haapalaisen lauseen kanssa en ole eri mieltä - päin vastoin vaan se herätti ajatukseni hankkeen parissa - kun hän kirjoittaa museon kommunikaatiotaidoista yleisön kanssa (Museologia tänään, s. 336): Museot eivät ole onnistuneet löytämään kommunikaatiotapoja, joilla tehdä museoista suurelle yleisölle merkityksellisiä. Tässä kohdin ryhdyin miettimään, löydetäänkö Avara museo -hankkeessa kommunikaatiotaitoja aikuisyleisön kanssa, jossa "apuna" käytetään aikuispedagogisia menetelmiä. Tähän saadaan vastauksia hankkeen aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti