24.11.2010
Hankeryhmässä olemme keskustelleetkin jo Lasse Lipposen viittaamasta kirjasta Tutkiva oppiminen - Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä (Hakkarainen, K. Lonka, K ja Lipponen L. 2005). Kirja on miellyttävää luettavaa, sen tyyli on tiedekirjaksi erittäin oivallinen ja antaa hyvin ajatuksia Avara museo -hankkeelle ja kaikille semiaarissa olleille, joita oppiminen kiinnostaa. Suosittelen myös perehtymistä kirjaan, antaa varmaan meille kaikille jotakin ajateltavaa.
Anneli Leppäsen luento antoi mukavia eväitä työhömme aiheen parissa: kulttuurilla on niin paljon positiiviseen elämälaatuun vaikuttavia tekijöitä. Etenkin silloin, kun saamme ihmiset sen äärelle. Sitähän tässä hankkeessa tehdään (ks. hankkeiden kohderyhmät), yhä enemmän aikuisiakin museoihin yritysten ammattijärjestöjen ym. Annelinkin esittämien esimerkkien kautta. Ilahduttavaa oli, että erilaiset opintopiirit ja kerhot koetaan hyvinvointia tukevina tekijöinä (etenkin naisilla, ei varmasti tarkoitettu että poissulkisi miehiäkään). Tämän kuultuamme into aloittaa AVAAMO-ryhmien toimintaa tuntuu olevan suuri. Ajattelin, että teemme tähän blogiin oman välilehden otsikolla AVAAMO-toiminta, jonne pistetään olennaisimpia ajatuksia, tietoja, tiedotusta jne. Mitä ryhmissä tulee tapahtumaan ensi vuoden aikana, suosittelen edelleen, että käyttäisimme tätä blogia siihenkin tarkoitukseen. Mutta kaikesta tästä lisää vuoden lopulla ja ensi vuoden alussa. Kommenttia viestiin, jos on herännyt uusia ajatuksia nukuttuamme yön yli.
Museoiden ja yritysten esimerkit - Tekniikan museo ja HSY (en muista nimeä edelleenkään ulkoa) sekä Ateneumin Suomen mittakaavassa suuren luokan yritysyhteistyö Picasso-näyttelyn yhteydessä, olivat avauksia aiheeseen museoiden ja yritysten yhteistyö. Serlachius-museoiden - siis Gustafin ja Göstan museot, kävijää lähemmäksi tuova museon nimi - esittelemä malli on mielestäni hyvä työkalu tai -malli arvioida oman museon aikuisille suunniteltuja ja suunnittelun alla olevia toimintoja. Näitä hankkeessa tullaan tulevien vuosein aikaana samaan varmaan lisää. Onko siis teidän museollanne jokin malli museo-yritysyhteistyöstä (ydinsanoina: aikuiskävijät -oppiminen -oppimisympäristö), jonka voisi jakaa muiden kanssa. Lyhyitä kuvauksi voi pistää vaikka tähän postaukseen kommenttina tai kirjoittajalle. Keräämme CICERO Learning -verkostossa tutkimuksen näkökulmasta kaikkia malleja, mitä aiheesta löytyy.
Kiitokset Tekniikan museolle -toimi oivana oppimisympäristönä aikuisille koko päivän.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
perjantai 12. marraskuuta 2010
Kaupallisia arvoja museomaailmaan
Havahduin lukemasta Tekesin julkaisemaa "Palvelujen tuotteistamisesta kilpailuetua" -opasta yrityksille. Onko museo yritys? Mikä on yritys? Tähän jouduin juuri aiemmin tänään vastaamaan omalla museollamme, kun pohdimme miten luokittelemme museoomme vierailemaan tulevat aikuisryhmät. Onko TEK - Tekniikan akateemisten liitto yritys? Onko sairaalan syöpäosaston työntekijäryhmä yritys? Yritykselle löytyy kyllä virallisia määrittelyjä helposti, mutta kun mietimme aikuisten kohderyhmää, se taloudellisen hyödyn näkökulma vierailevassa ryhmässä ei ole aina niin oleellinen. Kuitenkin Avara museo -hankkeen nimissä on meidän hyvä miettiä, miten erottelemme valtavan heterogeenisen "aikuiset"-ryhmän.
No miksi sitten luin tuota yritysopasta? Museothan tunnetusti luokitellaan yleishyödyllisiksi, voittoa tavoittelemattomiksi organisaatioiksi. Tekniikan museon kohderyhmänä ovat kuitenkin yritykset ja yritysten työntekijät. Meidän tarkoituksenamme on kehittää innovatiivinen palvelupaketti, jota rakennetaan enemmän tai vähemmän yritysten kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että kieli millä toimimme tulee olla ymmärrettävää yritysmaailmassa. Meidän täytyy myydä ideamme yrityksille, meidän täytyy rakentaa palveluprosessi ja prosessikaavio - eli meidän tulee havainnollistaa tekemisemme liike-elämälle tutuilla termeillä. Yhtäkkiä tekemisemme onkin museossa yritystoimintaa... :)
Liike-elämän kieli perushumanistille on välillä vaarallisen yksioikoista - ja jopa huvittavaa. Kilpailevat yritykset, taloudelliset saavutukset ja kilpailuedut eivät termeinä istu aivan mutkattomasti kulttuuriperintö-languageen. Mutta siitähän ei tietenkään ole kyse. On kyse löytää uusia tapoja nähdä ja yrittää hahmottaa, miten uusia toimintamalleja voidaan luontevasti ja idearikkaasti saada omaan toimintaan. Ei Tekniikan museo aio ryhtyä osakeyhtiöksi. Tarkoitus on hieman analysoivalla tavalla nähdä mitä ympärillä olevalla maailmalla voisi olla annettavaa yhteistyön merkeissä. Ja se vasta on mielenkiintoista!
No miksi sitten luin tuota yritysopasta? Museothan tunnetusti luokitellaan yleishyödyllisiksi, voittoa tavoittelemattomiksi organisaatioiksi. Tekniikan museon kohderyhmänä ovat kuitenkin yritykset ja yritysten työntekijät. Meidän tarkoituksenamme on kehittää innovatiivinen palvelupaketti, jota rakennetaan enemmän tai vähemmän yritysten kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että kieli millä toimimme tulee olla ymmärrettävää yritysmaailmassa. Meidän täytyy myydä ideamme yrityksille, meidän täytyy rakentaa palveluprosessi ja prosessikaavio - eli meidän tulee havainnollistaa tekemisemme liike-elämälle tutuilla termeillä. Yhtäkkiä tekemisemme onkin museossa yritystoimintaa... :)
Liike-elämän kieli perushumanistille on välillä vaarallisen yksioikoista - ja jopa huvittavaa. Kilpailevat yritykset, taloudelliset saavutukset ja kilpailuedut eivät termeinä istu aivan mutkattomasti kulttuuriperintö-languageen. Mutta siitähän ei tietenkään ole kyse. On kyse löytää uusia tapoja nähdä ja yrittää hahmottaa, miten uusia toimintamalleja voidaan luontevasti ja idearikkaasti saada omaan toimintaan. Ei Tekniikan museo aio ryhtyä osakeyhtiöksi. Tarkoitus on hieman analysoivalla tavalla nähdä mitä ympärillä olevalla maailmalla voisi olla annettavaa yhteistyön merkeissä. Ja se vasta on mielenkiintoista!
tiistai 9. marraskuuta 2010
CICERO - museopedagogiikan pohdintaa hankkeessa
Sovimme viime hanketapaamisessa Tampereella, että kirjoitetaan blogiin pari kohtaa olemassa olevan suomalaisen museopedagogisen kirjallisuuden pohjalta (ks. kirjallisuutta esim. blogipostauksessa Aikuinen avoimissa oppimisympäristöissä 27,.10.2010), jotka sopivat tai eivät niinkään sovi Avara museo - kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hankkeeseen, kun oppijoina ovat aikuiset museossa.
Kiinnitin lukiessani huomiota kohtiin, joissa puhutaan museon kehittämisestä osallistavan pedagogiikan näkökulmasta. Museota oppimisympäristönä ei voi kehittää vain pedaogit vaan sen tulee olla museon kokonaisvaltaisempaa toimintastrategiaa, lainaus siten Kaija Kaitavuorelta (Museologia tänään s. 293): Keiden vastuulla osallistaminen museossa sitten on? Kyseessä on kaikkien museon toimijatahojen asia. Pedagoginen osasto on keskeinen, mutta se ei voi toimia erillään …. Aikuispedaoginen tavoite (jos sellainen museolla halutaan olevan) tulee olla koko museon tavoite. Toinen kohta, jota pidän hankkeessamme tärkeänä ja jossa on olennaisia termejä (oppimisen prosessi ja oppimisprosessin tuotosten (learning outcomes) mittaamisen vaikeus) on Rikka Haapalaisen tekstikohta (Museologia tänään. s. 328): Museoiden käynnistämät oppimisprosessit … tähän liiittyvä oppiminen on ”epäluotettavaa”, ei mitattavissa olevaa kokemusta.
Kohta, jossa makustelin oppimisympäristö-sanaa on tekstikohta (Malmisalo-Lensu & Mäkinen: Museologia tänään s. 298) : Suomessakin sovellettiin kansainvälistä demokraattisajatusta museosta koko kansan oppimisympäristönä... ja alaviitteeessä viitataan mm. sanoihin kirkkokahvit … näytelmä …. Suuri yleisötapahtuma … teemapäivä. Mikä siis voidaan lukea pedagogiseksi toiminnaksi? Oppimisen kaikkiallisuuden näkökulmasta myös nämä ovat oppimisen paikkoja ja edellinen tekstikohta viittaa yli sadan vuoden taakse, joten tässä kohdin ollaan varmaan jo ihan toisilla linjoilla tänä päivänä. Seuraavan Riikka Haapalaisen lauseen kanssa en ole eri mieltä - päin vastoin vaan se herätti ajatukseni hankkeen parissa - kun hän kirjoittaa museon kommunikaatiotaidoista yleisön kanssa (Museologia tänään, s. 336): Museot eivät ole onnistuneet löytämään kommunikaatiotapoja, joilla tehdä museoista suurelle yleisölle merkityksellisiä. Tässä kohdin ryhdyin miettimään, löydetäänkö Avara museo -hankkeessa kommunikaatiotaitoja aikuisyleisön kanssa, jossa "apuna" käytetään aikuispedagogisia menetelmiä. Tähän saadaan vastauksia hankkeen aikana.
Kiinnitin lukiessani huomiota kohtiin, joissa puhutaan museon kehittämisestä osallistavan pedagogiikan näkökulmasta. Museota oppimisympäristönä ei voi kehittää vain pedaogit vaan sen tulee olla museon kokonaisvaltaisempaa toimintastrategiaa, lainaus siten Kaija Kaitavuorelta (Museologia tänään s. 293): Keiden vastuulla osallistaminen museossa sitten on? Kyseessä on kaikkien museon toimijatahojen asia. Pedagoginen osasto on keskeinen, mutta se ei voi toimia erillään …. Aikuispedaoginen tavoite (jos sellainen museolla halutaan olevan) tulee olla koko museon tavoite. Toinen kohta, jota pidän hankkeessamme tärkeänä ja jossa on olennaisia termejä (oppimisen prosessi ja oppimisprosessin tuotosten (learning outcomes) mittaamisen vaikeus) on Rikka Haapalaisen tekstikohta (Museologia tänään. s. 328): Museoiden käynnistämät oppimisprosessit … tähän liiittyvä oppiminen on ”epäluotettavaa”, ei mitattavissa olevaa kokemusta.
Kohta, jossa makustelin oppimisympäristö-sanaa on tekstikohta (Malmisalo-Lensu & Mäkinen: Museologia tänään s. 298) : Suomessakin sovellettiin kansainvälistä demokraattisajatusta museosta koko kansan oppimisympäristönä... ja alaviitteeessä viitataan mm. sanoihin kirkkokahvit … näytelmä …. Suuri yleisötapahtuma … teemapäivä. Mikä siis voidaan lukea pedagogiseksi toiminnaksi? Oppimisen kaikkiallisuuden näkökulmasta myös nämä ovat oppimisen paikkoja ja edellinen tekstikohta viittaa yli sadan vuoden taakse, joten tässä kohdin ollaan varmaan jo ihan toisilla linjoilla tänä päivänä. Seuraavan Riikka Haapalaisen lauseen kanssa en ole eri mieltä - päin vastoin vaan se herätti ajatukseni hankkeen parissa - kun hän kirjoittaa museon kommunikaatiotaidoista yleisön kanssa (Museologia tänään, s. 336): Museot eivät ole onnistuneet löytämään kommunikaatiotapoja, joilla tehdä museoista suurelle yleisölle merkityksellisiä. Tässä kohdin ryhdyin miettimään, löydetäänkö Avara museo -hankkeessa kommunikaatiotaitoja aikuisyleisön kanssa, jossa "apuna" käytetään aikuispedagogisia menetelmiä. Tähän saadaan vastauksia hankkeen aikana.
Muita blogeja
Kankaanpäässä pohditaan tulevaisuuden museota blogissa http://tulevaisuudenmuseo.blogspot.com/ Mielenkiintoista seurata. Lisätty Avara museo-blogin linkkilistalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)