Päätösseminaarin antia

Kuva: Mirja Ramstedt-Salonen / PTM

Avara museo -hankkeen kaksipäiväinen päätösseminaari järjestettiin Porissa teemalla Yhteistyö ja osallisuus. Seminaarin ohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Torstaina 4.10. kokoonnuimme Porin taidemuseolla, jossa avauspuheenvuoron piti museonjohtaja Esko Nummelin. Hän tarkasteli Avara museo -hankkeen vaikutusta museon kehittämistoiminnassa. Porin taidemuseo on kehittänyt pedagogista toimintaansa perustamisestaan lähtien ja Avara museo -hanke on osa tätä jatkumoa. Nummelin totesi, että uuden ajattelu- ja toimintakulttuurin kehittäminen on aina haasteellista. Porin taidemuseossa hanke vahvisti edelleen pedagogisen ajattelun roolia museoyhteisön keskinäisessä vuorovaikutuksessa, rakensi paikallisten perspektiivien rinnalle valtakunnallista viitekehystä ja tuki merkittävällä tavalla itseymmärryksen kehittymistä.

Päivi Jokitalo on tutkinut ja kirjoittanut kirjastojen osallistavasta toiminnasta jo pitkään. Hän toimi projektipäällikkönä vastikään päättyneessä, sosiaalista kirjastotyötä kehittävässä Verkko haltuun! Nätet i besittning! -hankkeessa, joka yhdessä Avara museon kanssa on ollut osa Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi -kehittämishanketta. Päivi antoi mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, miten kirjastot ovat ottaneet asiakkaansa mukaan toimintaansa. Osallistavalla toiminnalla on eri tasoja. Esimerkiksi uutta Helsingin yliopisto kirjastoa kehitetään yhdessä asiakkaiden kanssa Idis-foorumilla. Esimerkki toiminnasta, jossa yleisö otetaan mukaan tekemään varsinaista kirjaston työtä Päivi mainitsi Kansalliskirjaston ja Mikrotaskin Digitalkoot, jossa yleisö pelaamalla korjaa automaattisen tekstintunnistuksen väärin tunnistamia sanoja sanomalehtikokoelmassa. Asiakkaiden osallistaminen organisaation kehittämistoimintaan vaatii usein ajattelutavan muutosta; avoimuus ja asiantuntijaroolin jakaminen ovat olennaisia.

Kuva: Mirja Ramstedt-Salonen / PTM

Tekniikan museon projektipäällikkö Anna Iso-Ahola, kehityspäällikkö Leenu Juurola ja museonjohtaja Marjo Mikkola tarkastelivat museon osahanketta erityisesti museon yleisötyön ja strategisen kehittämisen näkökulmasta. Hankkeen myötä Tekniikan museo muuttui avarammaksi museoksi. Tekniikan museossa Avara museo oli pedagoginen, viestinnällinen ja strateginen hanke, jossa kehitettiin uusia toimintamalleja museopalveluiden tuotteistamisen, asiakaspalvelun ja yritys- ja sidosryhmäyhteistyön näkökulmista. Kaiken kaikkiaan Avara museo -hanke oli omalta osaltaan edesauttamassa museon uuden strategian muotoutumista. Sekä museon strategista, pedagogista että viestinnällistä näkökulmaa kuvaa iskulause ”Ihmettele, innostu, innovoi”.

Työväenmuseo Werstaan museolehtori Ulla Rohunen kysyi esityksessään voiko museo edistää sosiaalista osallisuutta? Werstaan välillisenä kohderyhmänä Avara museo -hankkeessa oli työttömät. Hankkeessa järjestettiin museon näyttelyihin liittyviä opastuksia, työpajoja ja viikonlopputapahtumia. Etenkin yksittäisten työttömien saavuttaminen osoittautui melko hankalaksi, mutta työttömien ryhmiä saavutettiin hyvin ja joidenkin ryhmien kanssa yhteistyöstä muodostui tiivistä ja edelleen jatkuvaa. Sosiaalisen osallisuuden edistämisessä suuri vaikutus oli sillä, että kesken hankkeen Werstas muuttui pääsymaksuttomaksi museoksi. Tämä poisti yhden mahdollisen esteen työttömän kävijän tieltä. Ulla totesi, että sosiaalisen osallisuuden toteutumisen arvioiminen on vaikeaa, mutta ainakin toimintoihin osallistuneiden palautteiden perusteella museossa vietetyllä ajalla on ollut merkitystä.

Porin taidemuseossa Avara museo -hanke oli nimeltään Aikuisväestö, seniorit ja karttuva kulttuuripääoma. Projektisuunnittelija Anni Venäläinen kertoi, että hankkeen lähtökohtana oli taide inhimillisen toiminnan alueena, tapana tarkastella maailmaa ja vuorovaikutuksen muotona. Hanke tarjosi hedelmällisen tilaisuuden arvioida jo tehtyä työtä ja tutkia tämän hetken museopedagogisia painotuksia. Hankkeessa toteutettiin useita käytännön sovelluksia, joissa testattiin taidemuseota oppimisympäristönä. Tällaisia olivat mm. PEDApiste näyttelyn yhteydessä, pedagoginen näyttely KoeTILAssa ja elämykselliset opastukset piirtäen, kuvailutulkkauksen avulla, flamenco-tanssijan tulkitsemana sekä runojen kautta. Avartajat-ryhmä toimi yhdessä Satakunnan Museon kanssa. Seniorien suunnistus taidekokoelmaan -opintopiiri muodostettiin taiteesta kiinnostuneista porilaisista senioreista. Museon henkilökunnan osaamista kehitettiin laaja-alaisesti erilaisten koulutusten avulla. Tarkoituksena oli tuoda uusi näkökulma museon yleisötyöhön.

Seniorit esittelemässä Mairen värit -näyttelyä.
Kuva: Mirja Ramstedt-Salonen / PTM

Iltapäivän päätteeksi saimme hienon tilaisuuden kuulla kuinka Porin taidemuseon Seniorien suunnistus taidekokoelmaan -opintopiiriläiset kertoivat Mairen värit -näyttelystä, jonka he olivat toteuttaneet aina ideoinnista ripustukseen. Opintopiiriläiset olivat tutustuneet näyttelyn tekemiseen, taidekokoelman syntymiseen ja itse Maire Gullichsenin taidekokoelmaan. Moni opintopiiriläinen kertoi, että kohokohta oli museon taidevarastoon pääseminen ja teosten näkeminen ”livenä”. Seniorit saivat museolta vapaat kädet valita kukin yhden mieleisensä teoksen, joihin he kirjoittivat henkilökohtaista taidekokemusta heijastelevat näyttelytekstit. Tuloksena oli hieno ja omakohtaisten taidekokemusten kautta uusia ajatuksia avaava näyttely!

Päivä päättyi hankkeen loppujulkaisun Avarampi museo aikuisille julkistamiseen viinilasillisen äärellä. Julkaisu on ladattavissa pdf-muodossa täältä.

Kuva: Satakunnan Museo.

Perjantaina 5.10. seminaaripaikkana toimi Satakunnan Museo. Museonjohtaja Juhani Ruohonen aloitti päivän tarkastelemalla Avara museo -hanketta osana Satakunnan Museon kehittämistoimintaa. Avara museo oli kiinteä ja luonteva osa museon toimintaa: museon kaikki yksiköt osallistuivat hankkeeseen ja henkilökunta oli laajasti ja tiiviisti mukana. Paitsi että hanke kehitti senioreille suunnattua museopedagogista toimintaa ja toi uusia yhteistyökumppaneita, se edisti museon saavutettavuutta, teki museota tunnetuksi ja madalsi sen kynnystä.

Seuraavaksi kuulimme Kulttuurikasvatusyksikkö TAITEn virkavapaalla olevan johtavan museolehtorin Sanni Pöntisen kertovan yleisötyön ja museopedagogiikan uusista tuulista Australiassa. Sannin puheenvuoro kuultiin ja katseltiin etukäteen nauhoitetun verkkoesityksen muodossa. Sanni vietti kuukauden kulttuuriin ja luonnontieteeseen keskittyneessä Australian Museumissa Sydneyssä. Museon Online, Editing and Audience Research team kehittelee jatkuvasti uusia tuotteita ja teknologiaa museon ja ihmisten välille ja tutkii mediatuotteidensa käytettävyyttä. Olennaista on yleisötutkimus osana museon työprosesseja: kaikista museon näyttelyistä tuotettiin analysoitu tutkimus. Sannin mukaan aikuispedagogiikasta ei Australiassa juurikaan keskustella, enemmänkin puhutaan tavoista, joilla aikuiset saadaan osallistumaan. Yksi esimerkki tästä on Jurassic Lounge -tapahtuma, joka on vetänyt joka tiistai museoon 800-3000 kävijää! Kyseessä on after-work-tapahtuma, jonka aikana museo täyttyy erilaisista esityksistä niin taiteen kuin tieteenkin saralla. Olennaista on rento ”hengailu” museossa. Myös alkoholia tarjoillaan, eikä se ole koskaan aiheuttanut ongelmia. Tapahtuman sisällöstä vastaa osittain museo, osittain ulkopuoliset sisällöntuottajat. Tapahtuma on päässyt Sydneyn Must see, must do -listalle.

VTT:n tutkimusprofessori Marja Toivonen tarkasteli omassa puheenvuorossaan sitä, miten asiakasymmärrys ja yhteinen oppiminen voivat edesauttaa palveluiden tuotteistamista. Palveluiden tuotteistamista ei museoidenkaan kannattaisi pelätä. Se ei tarkoita palveluiden standardointia vaan palveluiden joidenkin osien vakiointia niin, ettei palvelua tarvitse miettiä jokaisen asiakkaan kohdalla alusta pitäen. Asiakas voi osallistua palveluprosessiin monilla eri tasoilla; vähintäänkin asiakas on tietojen antajana. Olennaista on se miten asiakastieto pystytään muuttamaan asiakasymmärrykseksi ja miten tieto siirtyy toiminnan tasolle. Toivonen painotti myös sitä, että palveluiden tuotteistamisessa keskeisessä asemassa oleva asiakaslähtöisyys tukee organisaation uudistumista ja innovaatiotoimintaa: asiakkaat voivat kyseenalaistaa vakiintuneita käytäntöjä. Toivosen ajatuksia voi lukea myös Avarampi museo aikuisille -julkaisusta.

Museolehtori Jaana Ylänen Kulttuurikasvatusyksikkö TAITEsta kysyi omassa esityksessään mitä maahanmuuttaja tekee museossa? Tämä oli asia, jota pohdittiin paljon Moniääninen museo -osahankkeessa. Suomessa on tällä hetkellä noin 180 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä, arvioiden mukaan määrä tulee olemaan vuonna 2030 noin puoli miljoonaa. Kesällä 2012 hallitus hyväksyi valtion kotouttamisohjelman, jossa museot huomioidaan osana kotouttamista. Moniääninen museo -hanke oli osa Tampereen kaupungin kotouttamisohjelmaa. Hankkeessa koottiin Momu-ryhmä, jonka 7 maahanmuuttajataustaista tamperelaista perehdytettiin museoiden toimintaan. Ryhmä toimi yhteistyössä museoiden kanssa suunnitellen museopalveluita maahanmuuttajille ja muulle yleisölle. Ryhmän maahanmuuttajat järjestivät museoissa erikielisiä opastuksia, draamaopastuksia, luentoja ja muuta toimintaa. Ryhmän jäsenet hyödynsivät tekemässään museotyössä paitsi maahanmuuttajataustaansa myös omaa persoonaansa ja omia erityistaitojaan. Maahanmuuttajien ja museoiden yhteistyö vaatii molemminpuolista luottamusta ja joustamista.

Satakunnan Museossa Avara museo -hanke oli nimeltään Museosta virtaa varttuneille. Kyse oli hyvin pitkälle uusien yhteistyön mallien kehittämisestä. Projektisuunnittelija Outi Kivimäki kertoi museon kehittämästä vanhainkotiyhteistyöstä, jossa porilaisiin vanhainkoteihin ja sairaalaan vietiin 60-ja 70-lukujen Poria esittelevä näyttely. Lisäksi näissä paikoissa järjestettiin asiakkaille muistelutilaisuuksia valokuviin liittyen. Olennaista prosessissa oli yhteistyö vanhainkotien viriketyönohjaajien kanssa ja tutustuminen ennalta niihin paikkoihin, joihin näyttely ja muistelutuokiot vietiin. Toisena esimerkkinä hankkeen toiminnasta Outi kertoi Avartajat-ryhmän toiminnasta. Avartajat tutustuivat museon toimintaan ja saivat tehtäväkseen näyttelyn suunnittelun ja toteuttamisen osaksi museon perusnäyttelyä. Tuloksena oli Karin kasettimankka ja muita tarinoita -näyttely, johon pääsimme myöhemmin tutustumaan.

Iltapäivällä kuulimme uusista yleisötyöhön ja hyvinvointiin liittyvistä museohankkeista. Hankejohtaja Ulla Teräs esitteli Museot hyvinvoinnin edistäjinä -hankkeen, joka on Museoviraston koordinoima kehittämishanke. Kumppaneina ovat Sitra sekä Hämeenlinnan ja Kotkan kaupungit. Tavoitteena hankkeessa on kehittää kokeillen uudenlaisia yhteistyö- ja johtamismalleja ja edistää asiakaslähtöisiä palvelun suunnittelun tapoja. Uusia toimintamalleja pilotoidaan Merikeskus Vellamossa Kotkassa ja Hämeenlinnan Linnanniemen alueen museoissa. Hankkeen kokemukset jaetaan museokentän kanssa helmikuussa 2013.

Projektisuunnittelija Anna-Kaisa Ek esitteli Etelä-Karjalan museon Elävä Eteläkarjalainen museoympäristö -hanketta. Kyseessä on paikallismuseoiden kehittämishanke, jossa pyritään edistämään paikallismuseoiden toiminnallisuutta ja kehittämään niiden tapahtumia, yritystoimintaa ja yhteistyötä. Hankkeen aikana syntyy 10 uutta toimintamallia avuksi paikallismuseotyöhön, kirjalliset ohjeet näihin sekä uusia yhteistyötapoja museoiden välille. Hankkeen päätösseminaari järjestetään 13.11.2012 Lappeenrannassa.

Avartaja-Kari kertoi kasettimankkansa tarinan seminaarin
osallistujille. Kuva: Satakunnan Museo.

Taideohjaaja Elli Liippo Aboa Vetus & Ars Novasta puolestaan kertoi Taide jää mieleen työhyvinvointihankkeesta, jossa museon yhteistyökumppanina on Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Tavoitteena on turkulaisten kotihoidon työntekijöiden työhyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen museoympäristössä, museopedagogisia menetelmiä soveltaen. Taide jää mieleen -ryhmä on vuoden 2012 ajan kokoontunut museossa kerran kuukaudessa työajalla. Tavoitteena on ollut tuottaa ryhmän näköisiä ja heidän työpäiväänsä sopivia museon käyttötapoja ja etsiä itselle sopivia tapoja olla tekemisissä nykytaiteen kanssa. Hanke päättyy marraskuussa, mutta yhteistyö kaupungin sote-sektorin kanssa jatkuu.

Avartaja-Liisa kertomassa omasta esineestään ja
melontaharrastuksestaan. Kuva Satakunnan Museo.

Kuten edellisenä päivänä taidemuseolla, myös Satakunnan Museolla pääsimme tutustumaan senioriryhmän toteuttamaan näyttelyyn Karin kasettimankka ja muita tarinoita ja kuulimme Avartajien itsenä kertomana miten näyttelyn suunnitteleminen ja toteuttaminen onnistui. Kukin Avartajat-ryhmän jäsen oli valinnut yhden oman esineensä, jonka sijoitti museon perusnäyttelyyn ja johon kirjoitti omakohtaisen näyttelytekstin. Näin henkilökohtaiset esineet ja niiden tarinat kommentoivat hienosti näyttelyn yleisempää pysyvää osuutta. Oli hienoa kuulla esineiden tarinoita niiden omistajien ja käyttäjien kertomana!

Kiiitokset kaikille seminaarin puhujille ja osallistujille! Päivien esitykset löytyvä pdf-muodossa osoitteesta http://www.museoliitto.fi/avaramuseo/paatosseminaari.

Avarampi museo aikuisille – Hankkeen loppujulkaisu on ilmestynyt!

Millainen oppimisympäristö museo on aikuisille? Tulevatko aikuiset museoon oppimaan? Mikä on museopedagogiikan suhde yleisötyöhön? Millainen on museopedagogiikan ja yleisötyön rooli museossa? Näitä kysymyksiä pohdittiin monien muiden ohella Avara museo - kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hankkeessa.

Avarampi museo aikuisille -julkaisu esittelee 3-vuotisen hankkeen tuloksia. Käytännönläheisten projektikuvausten ohella julkaisussa tarkastellaan museo-oppimista, kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksiä sekä palveluiden tuottamista yleisemmälläkin tasolla. Julkaisu on tarkoitettu kaikille museo-oppimisesta, yleisötyöstä ja museoiden kehittämisestä kiinnostuneille.

Julkaisun PDF-versio on ladattavissa Suomen museoliiton verkkosivuilta täältä.

Julkaisun painettu versio on lähetetty kaikille Museoliiton jäsenille.

Toivomme, että julkaisu herättää ajatuksia ja innostaa kokeilemaan uutta!

Avara museo - hanketason väliarviointiraportti

On pitkä aika, kun viimeksi olen tänne mitään syöttänyt. Hanke on päättymäisillään ja toivottavasti mahdollisimman monen kanssa tapaamme Porissa lokakuussa.

Avara  museo - kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hanketason väliarviointiraportti on pyörinyt kevään ja kesän aikana mahdollisimman monissa käsissä kommentointia varten. Kiitos teille kaikille kommenteista! Raportti on haastavaa lukea, myönnän sen.  Berit Ljungin väitöskirjassa esittelemä luokittelu, miten päästä käsiksi termiin museopedagogiikka ja mitä se käytännön tasolla tarkoittaa ei ole kovin helppo hahmottaa, mutta tässä raportissa on tehty kokeilu sen soveltamiseksi. Miten siinä on onnistuttu on tulevaisuuden kommentoijien käsissä. Raportin lukemista edesauttaa, jos huomioi, että raportti on kirjoitettu enemmän pedagogiikan näkökulmasta kuin käytännön museotyöstä. Tuleva hankkeen julkaisu, joka julkaistaan Porin päätösseminaarissa, esittelee jokaisen hankemuseon käytännön kokemuksia, joten sellaista tietoa hakevalle, hankkeen julkaisu on todennäköisesti antoisampi. Raportin pääviesti on kuitenkin, että aikuiskävijöiden  huomioiminen museopedagogisesta ja yleisötyönäkökulmasta on Suomen museoissa kasvanut entisestään. Se oli hyvin alussa jo ennen hankkeen alkamista, mutta nyt siitä puhutaan yhä enemmän. Diskuteerataan. 

Viestin alaosassa tiivistelmä arvioinnista, joka kertoo raportoinnin taustat ja pääkohdat. Koko raportti on ladattavissa täältä.

Kasvatustieteen tiedekunnan edustajana kuulostaa hyvältä yksi aito lainaus kyselystä:  

Museo oppimisympäristönä ajatteluun on tullut uusia ulottuvuuksia.

Tästä on hyvä jatkaa avarampana eteenpäin, itse oppijana ja huomioida aikuinen museossa oppijana.

Leena Tornberg 

TIIVISTELMÄ

Avara museo – kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hankkeen avulla kehitetään museoita avoimiksi ja kiinnostaviksi oppimisen paikoiksi. Hankkeen koordinoinnista vastaa Suomen museoliitto. Osatoteuttajia (osahankkeet) ovat Porin taidemuseo, Satakunnan Museo, Tampereen museopalveluiden TAITE-kulttuurikasvatusyksikkö, Tekniikan museo, Työväenmuseo Werstas sekä CICERNO Learning –verkosto Helsingin yliopistosta. Hankkeen varsinaisena kohderyhmänä ovat museoiden työntekijät, joiden aikuispedagogista osaamista hankkeella pyritään lisäämään. Hankkeen välillisinä kohderyhminä ovat erilaiset aikuisryhmät, joille hankkeessa mukana olevat toimijat kehittävät uusia toimintamalleja ja palveluita. Kolmivuotinen hanke on Euroopan Sosiaalirahaston rahoittama.

Avara museo -hankkeessa arviointiaineistoa on kerätty alusta lähtien. Keväällä 2011 laadittiin osahankkeiden yhteistyönä kokonaisarviointisuunnitelma, joka kattoi arvioinnin hanketasolla ja osahankeketasolla. Tämä raportti koskee hanketason arviointia. Arvioinnin perusaineistona oleva lomakepohjainen aineisto kerättiin hankkeen puolessa välissä alkukesästä 2011 eli se kattaa toiminnan 1,5 vuoden ajalta. Hanke kokonaisuudessaan jatkuu vuoden 2012 loppuun.  

Hanketason arviointi suuntautuu museoalalla toimiviin alan ammattilaisiin ja heidän kokemuksiinsa aikuismuseokävijöistä.  Arviointityöllä on pyritty selvittämään, mitä oppimista tai osaamisen laajenemista hankkeen toimenpiteiden vaikutuksesta on tapahtunut.  Hankkeen luonne voidaan nähdä yleisesti aikuispedagogisten menetelmien osaamisen kehittymisen näkökulmasta. Samoja menetelmiä on pyritty siirtämään käyttöön myös hankkeen toisen kohderyhmään eli aikuiskävijät oppijoina museossa. 

Hankkeen alusta lähtien oltiin tietoisia, että ei ole olemassa yhteistä kattavaa määritelmää, mitä museopedagogiikka tarkoittaa ja siten näkökulmia museon aikuispedagogiseen kehittämistyöhön oli monia. Tämä vaikutti arviointityön luonteeseen. Yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi arvioinnissa tuli pyrkimys selvittää, miten hankkeessa mukana toimivat hahmottavat museopedagogisen työn. Arvioinnissa käytetyn käsitteistön avulla on pyritty laajentamaan keskustelua oppimisen ja osaamisen roolista museossa, kun kohderyhmänä aikuiskävijät . Museopedagogiikka on sen alkuajoista lähtien, 1960-1970–luvuilta, painottunut sekä toiminnassa että tutkimuksessa lapsinäkökulmaan.  

Hankearvioinnissa käytettiin kyselylomaketta, jossa oli sekä avoimia kysymyksiä että asenneväittämiä (1-5 asteikko).  Avoimia kysymyksiä analysoitiin Berit Ljungin (2009) luoman viiden näkökulmaluokittelulla museopedagogiikan määrittelemiseksi. Näkökulmat olivat: toiminta-, materiaali-, tarkoitus-, ympäristö- ja metafora(vertaus) näkökulmat. Tämän luokittelun avulla käsiteltiin sekä vastaajien museopedagogista käsitystä että hankkeessa kehittyneen tai kehitetyn aikuismuseopedagogisen taidon osaamista.

Arviointitulosten mukaan toiminnan kohteena olleiden vastaukset ilmaisivat aikuispedagogisten taitojen kehittymistä positiiviseen suuntaan seuraavilla osa-alueilla: aikuisten huomioiminen erityisryhmänä tarkoitus, materiaali- ja ympäristönäkökulmasta, käytännön ja teoreettisen aikuispedagogisen ajattelun kehittyminen toimintanäkökulmasta, kävijöiden oppimisen arvioimisen kehittyminen toimintanäkökulmasta ja aikuiskävijöiden tarpeiden selkeämpi ymmärtäminen tarkoitusnäkökulmasta. Aiheet, jossa kehittämistä voidaan vielä edistää, ovat mm. verkostoituminen ja  moniammatillisen yhteistyön kehittäminen (metaforanäkökulma).

Avoimeen kysymykseen, mikä on ollut syynä, jos mikään aikuispedagoginen osa-alue ei ole kehittynyt, vastauksia tuli ainoastaan kaksi 93 lomakkeesta. Niissä syyksi mainittiin, että ei ole omassa museossaan ollut tekemisissä Avara museo -hankkeen toimintojen kanssa tai että oma pedagoginen osaaminen on jo niin laajaa, että hanke ei pysty antamaan uutta.

Puolivälin arviointi osoitti, että ne museoammattilaiset, jotka olivat hakeutuneet Avara museo –hankkeen toimintoihin, kokivat  keskimääräisesti  aikuispedagogisten taitojen kehittyneen positiiviseen suuntaan aikaisemmasta osaamisen tasosta.

Arviointiraportin ohjaus professori  Leena Krokfors , professori Lasse Lipponen ja  professori Kristiina Kumpulainen sekä CICERO Learning –verkoston, Oppimisen sillat- ja Koulu kaikkialla -hankkeen toimijoita Helsingin yliopistolla. Arviointiraportin kommentointia osahankemuseoilta sekä erityiskiitos Pauliina Kinaselle Suomen museoliitosta. 

Linkki väliarviointiraporttiin: http://www.museoliitto.fi/index.php?k=10920

Avara museo kouluttaa!

Avara museo -hankkeen päätössemimaari 4.-5.10.2012 Porissa
Kolmivuotisen Avara museo -hankkeen päätösseminaari järjestetään Porissa teemalla Yhteistyö ja osallisuus. Seminaarin teemat kumpuavat niistä laajoista yleisötyöhön ja pedagogiaan liittyvistä kysymyksistä, joita Avara museossa on kolmen vuoden aikana pohdittu ja jotka on koettu erityisen olennaiseksi. Seminaarissa julkaistaan myös hankkeen loppujulkaisu.

Ohjelma ja ilmoittautuminen Museoliiton verkkosivuilta.

Museopedagogiikan ja yleisötyön monimuotokurssi 24.9.-26.11.2012
Kurssilla käsitellään museopedagogiikkaa ja museoiden yleisöjä yleisesti, mutta painotus on museoiden aikuisyleisöissä. Kurssilla hyödynnetään Avara museo -hankkeen kokemuksia.

Kurssiin kuuluu kaksi lähiopetuspäivää, joiden välinen aika työskennellään verkossa Moodle-oppimisympäristössä. Osallistuminen lähipäiviin on pakollista. Kurssilla käytetään menetelminä yhdessä oppimista ja vertaisarviointia. Yhtenä kurssin tavoitteena on myös museoalan ammattilaisten verkostoitumisen ja yhteistyön lisääminen.

Kurssi on tarkoitettu museopedagogiikan ja yleisötyön parissa työskenteleville. Kurssilla käsitellyt teemat ja tehtävät nivotaan osaksi opiskelijoiden käytännön työtä, joten on olennaista, että opiskelijat työskentelevät museossa. Kurssi soveltuu hyvin uusille museopedagogeille ja museon yleisötyötä tekeville, mutta tarjoaa tuoreita näkökulmia myös kokeneemmille ammattilaisille.

 Ilmoittautuminen alkaa 27.8.2012. Lisätietoja ja ilmoittautuminen Museoliiton verkkosivuilta.

Tekniikan museon POPUP -museokonseptin kesäinen elämä

Osana Avara museo -hankettamme me Tekniikan museossa päätimme lähteä reippaasti uusin keinoin avartamaan museon tapaa kertoa itsestään ja rakentamaan suhteita sidosryhmiimme. Pop up -konsepti oli kehityshankkeen osana mitä erinomaisin oppimisen paikka meille kaikille.

Tekniikan museo laajeni kesän ajaksi Helsingin Kaapelitehtaalle osana World Design Capital 2012 Helsinki -ohjelmaan kuuluvaa HI DESIGN -näyttelyä, joka esittelee huippumuotoilua suomalaisessa teknologiateollisuudessa. Mukana on suomalaisia kärkifirmoja kuten Kone, Nokia ja Patria. Kun puhutaan suomalaisesta teknologiasta ja huipputuotteista, mikä olisikaan luontevampaa kuin kertoa myös tekniikan ja innovaatioiden historiasta: miten tähän päivään on tultu. Se on Tekniikan museon tehtävä.

Mitä pop up sitten on? Se on väliaikaisesti rakennettu, keveillä elementeillä, huumorintajuisesti, rennosti, mutta huolella luotu tekemisen malli. Tärkeintä ei ole vain lopputulos - sekin oli aivan jotain muuta mitä alunperin ajateltiin - vaan koko prosessi. Tekniikan museo avarsi omaa toimintaansa ja tarinaansa, ja toivottavasti houkuttelee Kaapelitehtaalta myös itse museolle kävijöitä!

Lopputulosta voi mennä katsomaan vielä 2.9. asti: to-su klo 10-18, vapaa pääsy!

Lopputunnelmia seuraa myöhemmin...;)

Kävijöitä tutkitaan

Valtakunnallisen kävijätutkimuksen tulokset on julkistettu Museokävijä 2011 raportissa. Raportin tiivistelmässä kuvataan tyypillistä museokävijää:

” Tutkimusotoksen perusteella tyypillinen museokävijä on nainen, joka asuu Etelä-Suomessa. Hän on ylempi toimihenkilö, jolla on korkeakoulututkinto.

Hän on 46–65-vuotias ja käy museossa 1–5 kertaa vuoden aikana ollessaan loma- tai vapaa-ajan matkalla perheen tai ystävän kanssa.

Museo, jossa hän vierailee, on yleisesti tunnettu. Kiinnostus museokäyntiin johtuu museon aihepiiristä ja näyttelystä. Hän odottaa vierailultaan elämystä, tietoa ja viihtymistä ja vierailee museossa perheenjäsenten ja ystävien seurassa.

Tyypillinen kävijä on tyytyväinen museovierailuunsa, josta hän haluaa maksaa reilut 5 euroa. Näyttelyt ovat kiinnostavia ja palvelu pelaa. Erityisen tyytyväinen hän on saamaansa tiedon määrään. Täydellinen museovierailu olisi, jos esineitä saisi koskea ja elämystä rakennettaisiin vielä enemmän interaktiivisilla menetelmillä. Sisältöjäkin tyytyväisempi kävijä on museon asiakaspalveluun.

Hän lupaa tulla yli 90 %:in todennäköisyydellä museoon uudelleen ja hän suosittelee museota kaikille tuttavilleen.” (Museokävijä 2011, 4) 

Tyypillisen museokävijän profiili ei siis juurikaan ole muuttunut sitten viime kävijätutkimuksen 2002. Museoiden kokonaiskävijämäärien kasvu on kuitenkin pysähtynyt ja on huomattavasti alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Mikä avuksi? Raportissa hahmotellaan tähän joitain apukeinoja.

Kävijätutkimusten amerikkalaisia trendejä kannattaa vaikka vertailun vuoksi vilkuilla täältä. Linkin takaa löytyy osallistujien twiiteistä koottu yhteenveto Visitor Studies Associationin vuosittaisesta konferenssista, jossa teemana oli Knowing Our Past, Shaping Our Future: What’s Next for Visitor Studies?

Porin taidemuseon imagotutkimuksen tulos: "Laadukas suomalainen taidemuseo johon kannattaa tulla kauempaakin."

Porin taidemuseota kehutaan myös luovaksi ja innostavaksi.

Porin taidemuseolla on erittäin vahva ja positiivinen imago sekä porilaisten että muiden satakuntalaisten mielissä. Imagotutkimuksessa taidemuseota kiiteltiin porilaiseksi ylpeydenaiheeksi sekä luovaksi, monipuoliseksi ja innostavaksi paikaksi. Myös sanoja moderni ja nuorekas käytettiin useasti.

Taidemuseon tarjontaa pitää todella tai melko kiinnostavana 80 prosenttia vastaajista. 80 prosentin tuntumaan päästiin myös silloin kun kysyttiin taidemuseon ajankohtaisuudesta. 74 prosentin mielestä näyttelyt ovat todella tai melko hyvin toteutettuja. Vain kymmenen prosentin mielestä taidemuseon anti ei ole vahvasti kansainvälistä.

Imagotutkimukseen vastasi 127 henkilöä, kaksi kolmasosaa heistä oli naisia. Melkein kaikki vastaajat olivat satakuntalaisia. Vastaajista reilut sata oli tasaisesti ikähaarukassa 19–50. Melkein puolet vastaajista oli käynyt museossa vähintään kolme kertaa viimeisen vuoden aikana. 29 vastaajista ei ollut käynyt museossa kertaakaan viimeisen vuoden aikana.

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden oppiaineen ja Porin taidemuseon yhteistyössä tekemässä Porin taidemuseon imagotutkimuksessa selvitettiin porilaisten ja muiden Porin taidemuseon asiakkaiden mielipiteitä taidemuseosta sekä sen tarjonnasta. Tutkimuksesta vastasivat Usva Friman, Minna Karru ja Arttu Malmivirta. Tutkimus toteutettiin keväällä 2012 ja se on osa valtakunnallista Avara Museo – kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hanketta. Tutkimuksen tuloksia käytetään jatkossa Porin taidemuseon toiminnan kehittämisessä.