Vuoden vaihtuessa on hyvä aika tarkastella tämän blogin kävijälukuja. Kaiken kaikkiaan blogilla on olemassaolonsa aikana ollut 11 339 lukijaa. Suosituin ajanjakso on ollut maaliskuu 2011, jolloin blogissa kävi 1105 vierailijaa. Bloggerin tilaston mukaan luetuimpien tekstien kolmen kärjessä ovat Museopedagogiikka tukee katsojan omaa oppimisprosessia tammikuussa 2011, Museopedaa maahanmuuttajille toukokuussa 2011 ja Avara museo -hankkeen kuulumisia maaliskuussa 2011. Eniten kävijöitä blogiin tulee googlen ja Museoliiton verkkosivujen kautta. Blogiin on päädytty useimmin hakusanoilla ”avara museo”, ”avara museo blogspot” ja ”museopedagogiikka”. Suurin osa blogin kävijöistä on toki Suomesta, mutta on tätä blogia katseltu mm. Yhdysvalloissa ja Japanissa asti.
Onnea ja menestystä vuodelle 2012!
perjantai 30. joulukuuta 2011
torstai 29. joulukuuta 2011
Vinkkejä osallistamiseen museossa
torstai 22. joulukuuta 2011
Avara museo -hanke toivottaa hyvää joulua!
Avara museo -hankkeen vuosi on ollut mielenkiintoinen ja antoisa. Osahankemuseoissa on kehitetty ja testailtu uusia toimintamalleja, aikuispedagogiaa ja yleisötyötä on pohdittu niin hanketyöryhmän kuin AVAAMO-ryhmienkin kesken ja ajatuksia on vaihdettu monissa seminaareissa ja konferensseissa. Hankkeen viimeisen toimintavuoden yhteisiä projekteja ovat kaikille avoin hankkeen päätösseminaari 4.-5.10.2012 Porissa sekä seminaarissa julkaistava hankkeen loppujulkaisu. Kirjatkaa päivämäärä jo muistiin!
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Tekniikan museon uusia toimintamalleja
Tekniikan museossa meillä oli uudenlaisen toimintamallin kokeilu. Lähdimme kokeilemaan yhdessä luovien alojen liiketoiminnan kehittämisyhdistys Diges ry:n ja Metropolia Ammattikorkekoulun kanssa uutta yhteistyön mallia, jossa Digesin Metropoliassa vetämä Luova yrittäjyys -kurssi tuli Tekniikan museoon saamaan sisältöjä.
Luova yrittäjyys -kurssi koostui eri alojen opiskelijoista, ja tarkoituksena oli treenata omien ideoiden työstämistä toimivaksi liikeideaksi ja liikeidean esittelemistä vakuuttavasti myyntipuhekoulutuksen kautta. Kun itselläsi on idea, sitä tulee kehittää, mutta miten kehität siitä toimivan liikeidean? Aivan alussa pitää olla luova ja ideoiden määrä korvaa laadun, toteuttamiskelpoisuus tulee vasta myöhemmin tapetille. Tätä luovaa ajattelutyötä opiskelijat tulivat museoon harjoittelemaan innovatiopelin ja kännykkäpelimme avulla.
Samalla opiskelijat tutustuivat museoon ja sen tuottamiin palveluihin laajemminkin. Tämä oli pohjana seuraavalle opiskelutyölle. He nimittäin saivat tehtäväksi kehittää liikeidean - palvelun, tavan toimia tai jonkin muun tavan, jolla museoon saataisiin lisää heidän ikäisiään kävijöitä. Tämä idea piti konkreettisesti esittää "arvovaltaiselle" museon raadille, museonjohtajan kuuluessa joukkoon, myyntipuheen muodossa. Tarkoituksena siis oli harjoittaa myös, miten oman idean osaa myydä eteenpäin.
Kokemus oli tietynlainen win-win -tilanne: Diges sai sisältöä kurssiinsa, Metropolian opiskelijat saivat konkreettisen tehtävän eikä mitään teoreettista esimerkkiä sekä suoraa palautetta, miten heidän liikeideansa olisi toteutettavissa ja "ostettiinko" idea, ja Tekniikan museo sai testattua palveluitaan ja lisäksi kuuli uusia ideoita nuorilta aikuisilta.
Mitä sitten saimme idealaariimme?
No, niitä löytyy jonkin verran Tekniikan museon facebook-sivulta .
Mikä tässä kokeilussa oli erittäin mukavaa, oli toimia museona sisällön tuottajana ihan omanlaisessa kontekstissa. Saimme yhdistettyä oman palvelumme ihan toisenlaiseen koulutukseen. Meidän museo kertoo juuri keksintöjen ja innovaatioiden historiasta, joten teema ei ttoisaalta ollut kovin kaukana suomalaisen teollisuuden ja tekniikan alan museossa.
Lopullinen palautekeskustelu käydään järjestäjien kesken vielä ennen joulua...;)
maanantai 5. joulukuuta 2011
Museo mielessäin! -seminaarin antia
Satakunnan Museossa järjestettiin osana Avara museo -hanketta 21.11.2011 museoita ja mielenterveyttä käsittelevä Museo mielessäin! -seminaari. Seminaaripäivänä käynnistyi valtakunnallinen Mielenterveysviikko, jota vietettiin tänä vuonna teemalla ”Lisää vuosia elämään – lisää elämää vuosiin”. Maksuton seminaari keräsi 47 osallistujaa sekä museoalan että sosiaali- ja terveyspuolen edustajista. Koska Avara museo -hankkeen tarkoituksena on lisätä museoammattilaisten aikuispedagogista osaamista, toimi seminaari myös Satakunnan Museon oman henkilökunnan koulutuksena.
Aloitin seminaaripäivän esittelelmällä Satakunnan Museon toimintaa ja toimipisteitä sekä Avara museo -hanketta. Seminaarin ensimmäinen esitelmöitsijä oli koulutussuunnittelija Virpi Vesterinen Mielenterveyden keskusliitosta aiheenaan ”Kulttuuri on kohtaamista”. Mielenterveyden keskusliiton tavoitteena on aktivoida jäsenyhdistysten kulttuuritoimintaa sekä saada näkyvyyttä mielenterveyskuntoutujien taiteelle, joka ei ole ainoastaan terapiaa. Kuntoutujia tuodaan esiin aktiivisina toimijoina eikä vain sivustakatsojina. Tätä ajatusta edistää mm. liiton Hyvän mielen gallerian näyttelytoiminta sekä vuosittain järjestettävät valtakunnalliset Kulttuuripäivät. Uusimpana toimintamuotona on opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksen turvin käynnistetty kulttuurivastaavien koulutus. Kulttuurivastaavat ovat vapaaehtoistyötä tekeviä vertaisohjaajia, jotka organisoivat paikallisyhdistysten kulttuuritoimintaa sekä ohjaavat luovaa toimintaa. Koulutuksessa he saavat perustiedot kulttuuritoiminnasta, ryhmän ohjaamisesta, tapahtumien järjestämisestä, tiedottamisesta ja verkostoitumisesta. Koulutuksessa tutustutaan myös erilaisiin luovan toiminnan muotoihin (kuvataide, musiikki, kirjoittaminen, kädentaidot).
Vesterisen mukaan monet mielenterveyskuntoutujat eivät tule kohdatuiksi, mihin kulttuuritoiminnalla voidaan vaikuttaa. Kuntoutujien haasteita arjessa ovat köyhyys, yksinäisyys sekä mielekkään tekemisen puute, jolloin osallistuminen vaikkapa museon maksuttomiin tapahtumiin parantaa tilannetta tuoden sosiaalista kanssakäymistä ja sisältöä elämään. Osallistaminen onkin ollut Avara museo -hankkeessa keskiössä ja onhan hankkeen rahoituskin opetusministeriön hallinnoimasta "Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi" ESR kehittämisohjelmasta. Samaan hankeverkostoon kuuluu myös kirjastoalan Verkko haltuun -projekti, jonka verkkosivuilla Minna Laitila kirjoittaa kirjastoista osallisuuden areenoina käyttäen esimerkkinä mielenterveys- ja päihdepalveluita käyttäneiden lukupiiriä. Kirjasto-sanan tilalle voi vaihtaa myös museon: ”Kirjasto, jos mikä, on niin sanottua normaalitoimintaa, joten sinne meneminen tai kirjastossa järjestettävään toimintaan osallistuminen ei leimaa asiakasta. Ryhmään kuuluminen voi vähentää yksinäisyyden kokemuksia, antaa mahdollisuuden toimia täysivaltaisena ryhmän jäsenenä, jonka ääni tulee kuuluksi ja jonka mielipiteet ovat arvokkaita. Osallistuminen toimintaan tuo sisältöä päivään ja rytmittää arkea.” Museo mielessäin! -seminaarissa keskusteltiin Vesterisen esitykseen liittyen myös siitä, että mielenterveyskuntoutujien voi olla helpompi tulla museoon itsenäisesti sen jälkeen kun he ovat ensin tutustuneet taloon, sen tiloihin ja tarjontaan tutussa ryhmässä.
Projektipäällikkö, ohjaaja Merja Helander toi seminaariin tervehdyksen Lappikoti Neliapilasta, joka on Eurassa sijaitseva mielenterveysongelmaisten kuntoutuskoti. Hän kertoi käytännönläheisesti millaista on mielenterveyskuntoutujan arki kuntouttavassa asumispalveluyksikössä esitellen samalla Lappikoti Neliapilan taloja ja tiloja. He huolehtivat yhdessä asukkaiden kanssa arkirutiineista ja elävät kuten kotona. Helander piti tärkeänä, että kuntoutujia kohdellaan tasavertaisesti, aikuisina ihmisinä sekä kohdataan heidät yksilöinä. Asukkaiden toimintakyky vaihtelee suuresti, mutta Helanderin mukaan yhteisiä piirteitä ovat usein suorapuheisuus ja aitous. Osalla on harhoja eikä keskittymiskyky välttämättä ole kovin hyvä. Myös kysymyksiä esitetään paljon. Nämä ovat seikkoja, joista esimerkiksi oppaan on hyvä museokierroksella olla tietoinen. Helander kertoi myös Mielekäs-projektista, johon liittyen Lappikoti Neliapila oli Mielenterveysviikoksi järjestänyt paljon erilaista ohjelmaa. Kauttualla avautui 22.11. taiteilija Kaisa Soveron ohjauksessa toteutettu taidenäyttely, joka esitteli kodin asukkaiden taidetta ja toi heidät esiin juuri aktiivisina toimijoina. Helanderin mukaan mielenterveyskuntoutujilla on paljon osaamista ja moni asukas osoittautuu lahjakkaaksi kun he saavat kannustusta ja ohjausta luovaan toimintaan. Mielekäs-projektin tapahtumien tavoitteena oli myös tehdä asumispalveluyksikön toimintaa tunnetuksi ja vähentää avoimuudella ennakkoluuloja.
Lounastauon jälkeen vuorossa oli Helsingin Mielialahäiriökeskuksessa työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja Mira Haataja. Esitys pohjautui hänen Kulttuuria kaikille –palvelussa vuonna 2010 suorittamaansa korkeakouluharjoitteluun, jonka aikana Haataja toteutti kyselyn mielenterveyshäiriöisten asiakkaiden huomioimisesta museoissa sekä laati raportin Ateneumin taidemuseossa toteutetusta mielialahäiriöisille suunnatun opastuksen kokemuksista. Molemmat raportit ovat luettavissa täällä. Seminaariesitelmänsä Haataja aloitti kertomalla museoiden hyvinvointivaikutuksista. Erityisesti mielenterveyskuntoutujien osalta hän piti tärkeänä, että museo on rauhallinen paikka. Museossa historia ja jatkuvuus ovat läsnä, joten omia huoliaan voi suhteuttaa tai käsitellä niitä esineiden ja teosten kautta. Museokäynti voi myös aktivoida ja innostaa sekä ruokkia mielenterveyskuntoutujan sisäistä maailmaa. Tärkeää on myös se, että museokäynnillä henkilökunnan ja mielenterveyskuntoutujien vuorovaikutus on erilaista kuin hoitolaitoksessa. Haatajan esitykseen sisältyi paljon käytännön suosituksia, miten mielenterveysasioita voi museoissa nostaa esiin. Myös idea Museo mielessäin! -seminaarin järjestämiseen sai alkunsa Haatajan ehdotuksesta, kun seminaarin järjestäjät kuulivat hänen esityksensä Kansallismuseon maaliskuussa 2011 järjestämässä Museoista hyvinvointia ja terveyttä -ajankohtaisseminaarissa. Esityksensä lopuksi Haataja kehotti pohtimaan mielenterveyskuntoutujia kohderyhmänä. Voiko museo tukea mielenterveyskuntoutujaa? Entä millaisia toimintamalleja voisi kehittää?
Aloitin seminaaripäivän esittelelmällä Satakunnan Museon toimintaa ja toimipisteitä sekä Avara museo -hanketta. Seminaarin ensimmäinen esitelmöitsijä oli koulutussuunnittelija Virpi Vesterinen Mielenterveyden keskusliitosta aiheenaan ”Kulttuuri on kohtaamista”. Mielenterveyden keskusliiton tavoitteena on aktivoida jäsenyhdistysten kulttuuritoimintaa sekä saada näkyvyyttä mielenterveyskuntoutujien taiteelle, joka ei ole ainoastaan terapiaa. Kuntoutujia tuodaan esiin aktiivisina toimijoina eikä vain sivustakatsojina. Tätä ajatusta edistää mm. liiton Hyvän mielen gallerian näyttelytoiminta sekä vuosittain järjestettävät valtakunnalliset Kulttuuripäivät. Uusimpana toimintamuotona on opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksen turvin käynnistetty kulttuurivastaavien koulutus. Kulttuurivastaavat ovat vapaaehtoistyötä tekeviä vertaisohjaajia, jotka organisoivat paikallisyhdistysten kulttuuritoimintaa sekä ohjaavat luovaa toimintaa. Koulutuksessa he saavat perustiedot kulttuuritoiminnasta, ryhmän ohjaamisesta, tapahtumien järjestämisestä, tiedottamisesta ja verkostoitumisesta. Koulutuksessa tutustutaan myös erilaisiin luovan toiminnan muotoihin (kuvataide, musiikki, kirjoittaminen, kädentaidot).
Vesterisen mukaan monet mielenterveyskuntoutujat eivät tule kohdatuiksi, mihin kulttuuritoiminnalla voidaan vaikuttaa. Kuntoutujien haasteita arjessa ovat köyhyys, yksinäisyys sekä mielekkään tekemisen puute, jolloin osallistuminen vaikkapa museon maksuttomiin tapahtumiin parantaa tilannetta tuoden sosiaalista kanssakäymistä ja sisältöä elämään. Osallistaminen onkin ollut Avara museo -hankkeessa keskiössä ja onhan hankkeen rahoituskin opetusministeriön hallinnoimasta "Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi" ESR kehittämisohjelmasta. Samaan hankeverkostoon kuuluu myös kirjastoalan Verkko haltuun -projekti, jonka verkkosivuilla Minna Laitila kirjoittaa kirjastoista osallisuuden areenoina käyttäen esimerkkinä mielenterveys- ja päihdepalveluita käyttäneiden lukupiiriä. Kirjasto-sanan tilalle voi vaihtaa myös museon: ”Kirjasto, jos mikä, on niin sanottua normaalitoimintaa, joten sinne meneminen tai kirjastossa järjestettävään toimintaan osallistuminen ei leimaa asiakasta. Ryhmään kuuluminen voi vähentää yksinäisyyden kokemuksia, antaa mahdollisuuden toimia täysivaltaisena ryhmän jäsenenä, jonka ääni tulee kuuluksi ja jonka mielipiteet ovat arvokkaita. Osallistuminen toimintaan tuo sisältöä päivään ja rytmittää arkea.” Museo mielessäin! -seminaarissa keskusteltiin Vesterisen esitykseen liittyen myös siitä, että mielenterveyskuntoutujien voi olla helpompi tulla museoon itsenäisesti sen jälkeen kun he ovat ensin tutustuneet taloon, sen tiloihin ja tarjontaan tutussa ryhmässä.
Projektipäällikkö, ohjaaja Merja Helander toi seminaariin tervehdyksen Lappikoti Neliapilasta, joka on Eurassa sijaitseva mielenterveysongelmaisten kuntoutuskoti. Hän kertoi käytännönläheisesti millaista on mielenterveyskuntoutujan arki kuntouttavassa asumispalveluyksikössä esitellen samalla Lappikoti Neliapilan taloja ja tiloja. He huolehtivat yhdessä asukkaiden kanssa arkirutiineista ja elävät kuten kotona. Helander piti tärkeänä, että kuntoutujia kohdellaan tasavertaisesti, aikuisina ihmisinä sekä kohdataan heidät yksilöinä. Asukkaiden toimintakyky vaihtelee suuresti, mutta Helanderin mukaan yhteisiä piirteitä ovat usein suorapuheisuus ja aitous. Osalla on harhoja eikä keskittymiskyky välttämättä ole kovin hyvä. Myös kysymyksiä esitetään paljon. Nämä ovat seikkoja, joista esimerkiksi oppaan on hyvä museokierroksella olla tietoinen. Helander kertoi myös Mielekäs-projektista, johon liittyen Lappikoti Neliapila oli Mielenterveysviikoksi järjestänyt paljon erilaista ohjelmaa. Kauttualla avautui 22.11. taiteilija Kaisa Soveron ohjauksessa toteutettu taidenäyttely, joka esitteli kodin asukkaiden taidetta ja toi heidät esiin juuri aktiivisina toimijoina. Helanderin mukaan mielenterveyskuntoutujilla on paljon osaamista ja moni asukas osoittautuu lahjakkaaksi kun he saavat kannustusta ja ohjausta luovaan toimintaan. Mielekäs-projektin tapahtumien tavoitteena oli myös tehdä asumispalveluyksikön toimintaa tunnetuksi ja vähentää avoimuudella ennakkoluuloja.
Lounastauon jälkeen vuorossa oli Helsingin Mielialahäiriökeskuksessa työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja Mira Haataja. Esitys pohjautui hänen Kulttuuria kaikille –palvelussa vuonna 2010 suorittamaansa korkeakouluharjoitteluun, jonka aikana Haataja toteutti kyselyn mielenterveyshäiriöisten asiakkaiden huomioimisesta museoissa sekä laati raportin Ateneumin taidemuseossa toteutetusta mielialahäiriöisille suunnatun opastuksen kokemuksista. Molemmat raportit ovat luettavissa täällä. Seminaariesitelmänsä Haataja aloitti kertomalla museoiden hyvinvointivaikutuksista. Erityisesti mielenterveyskuntoutujien osalta hän piti tärkeänä, että museo on rauhallinen paikka. Museossa historia ja jatkuvuus ovat läsnä, joten omia huoliaan voi suhteuttaa tai käsitellä niitä esineiden ja teosten kautta. Museokäynti voi myös aktivoida ja innostaa sekä ruokkia mielenterveyskuntoutujan sisäistä maailmaa. Tärkeää on myös se, että museokäynnillä henkilökunnan ja mielenterveyskuntoutujien vuorovaikutus on erilaista kuin hoitolaitoksessa. Haatajan esitykseen sisältyi paljon käytännön suosituksia, miten mielenterveysasioita voi museoissa nostaa esiin. Myös idea Museo mielessäin! -seminaarin järjestämiseen sai alkunsa Haatajan ehdotuksesta, kun seminaarin järjestäjät kuulivat hänen esityksensä Kansallismuseon maaliskuussa 2011 järjestämässä Museoista hyvinvointia ja terveyttä -ajankohtaisseminaarissa. Esityksensä lopuksi Haataja kehotti pohtimaan mielenterveyskuntoutujia kohderyhmänä. Voiko museo tukea mielenterveyskuntoutujaa? Entä millaisia toimintamalleja voisi kehittää?
Seminaarin viimeinen esiintyjä oli Avara museo -hankkeessa Työväenmuseo Werstaalla projektisuunnittelijana työskentelevä Ulla Rohunen. Werstaan kohderyhmänä Avara museo -hankkeessa ovat työttömät ja lomautetut, mutta seminaarissa Rohunen kertoi erityisesti mielenterveyskuntoutujille järjestetyistä museotyöpajoista. Werstaan työpajoissa on käynyt ryhmä Sopimusvuoren nuorten päivätoimintakeskus Verstaasta, jonka toimintaan osallistuu skitsofreniaa sairastavia ja ensipsykoosiin sairastuneita nuoria aikuisia. Nuoret ovat osallistuneet mm. Metallin hohto -työpajaan, froteeveistostyöpajaan sekä koskettelukirjatyöpajaan. Kun sama ryhmä on vieraillut museossa useamman kerran, rentoutuu tunnelma puolin ja toisin. Työpajan ohjaajaa auttaa, kun hän oppii tuntemaan pajalaiset ja pystyy ohjaamaan heitä yksilöllisemmin. Rohunen oli kerännyt pajoihin osallistuneilta palautetta, mikä osoitti museokokemuksen olleen osallistujille varsin positiivinen. Suunnitteilla onkin uusi projekti ”kahden verstaan” yhteistyöhön liittyen.
Seminaarin järjestäminen osoittautui oivaksi tavaksi aloittaa yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa ja ylipäätään selvittää millaista toimintaa mielenterveyssektorilla niin paikallisella kuin valtakunnan tasolla on. Yhteydenotto seminaarin tiimoilta Hyvän Mielen Taloon poiki museon koululaistilaan upean TUNNELMIA ELÄMÄSTÄ -näyttelyn, jossa esillä oli teoksia neljältä mielenterveyskuntoutujalta. Näyttelytilassa esiteltiin seminaaripäivänä myös mielenterveyteen liittyvien paikallisten tahojen toimintaa kuvin ja esittein. Nopealla aikataululla ideoitu näyttely ehti olla museossa esillä vain viikon koululaisten työpajojen vuoksi, mutta jo nyt saman tai samankaltaisen näyttelyn pystytystä jatkossa on suunniteltu.
Seminaarin järjestäminen osoittautui oivaksi tavaksi aloittaa yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa ja ylipäätään selvittää millaista toimintaa mielenterveyssektorilla niin paikallisella kuin valtakunnan tasolla on. Yhteydenotto seminaarin tiimoilta Hyvän Mielen Taloon poiki museon koululaistilaan upean TUNNELMIA ELÄMÄSTÄ -näyttelyn, jossa esillä oli teoksia neljältä mielenterveyskuntoutujalta. Näyttelytilassa esiteltiin seminaaripäivänä myös mielenterveyteen liittyvien paikallisten tahojen toimintaa kuvin ja esittein. Nopealla aikataululla ideoitu näyttely ehti olla museossa esillä vain viikon koululaisten työpajojen vuoksi, mutta jo nyt saman tai samankaltaisen näyttelyn pystytystä jatkossa on suunniteltu.
Vaikka museossa kaikkiin kävijöihin suhtauduttaisiin samalla tavalla ja vaikka mielenterveyskuntoutujat "ryhmänä" on varsin heterogeeninen, antaa mielenterveyteen liittyvä tietous museon henkilökunnalle lisävalmiuksia kohtaamisiin ja toiminnan suunnitteluun. Seminaari herätti uusia ajatuksia ja järjestäjät saivat ilokseen kuulla osallistujien verkostoituneen keskenään. Osa heistä oli päättänyt yhdistää voimiaan paikallistasolla tehtävässä mielenterveystyössä ja myös yhteistyöstä Satakunnan Museon kanssa oltiin kiinnostuneita. Mira Haatajan suosituksissa mainittiin olemassa olevan toiminnan soveltamista erilaisille yleisöille. Satakunnan Museo on syksyn 2011 aikana kiertänyt porilaisissa vanhainkodeissa esittelemässä museossa kesällä esillä olleesta PORI, KESÄ ja KAMERA -valokuvanäyttelystä muokattua kokonaisuutta. Seminaarin tiimoilta museo sopi paikallisen Hyvän Mielen Talon kanssa, että vanhainkodissa esiteltyä kuvasarjaa 1960- ja 1970-lukujen Porista käydään esittelemässä myös heidän jäsenilleen. Moneen otteeseen seminaarissa mainittiin myös lainattavat seniorien kulttuuriboksit, joka toimintamuotona on saavutettava ja mahdollinen tapa viedä kulttuuria myös mielenterveyskuntoutujien pariin.
 |
| TUNNELMIA ELÄMÄSTÄ näyttelyn taiteilijoina olivat Ilpo Pynnä, Kari Hietanen, Zeni Toppi ja Eya Kallio. |
Vaikka museossa kaikkiin kävijöihin suhtauduttaisiin samalla tavalla ja vaikka mielenterveyskuntoutujat "ryhmänä" on varsin heterogeeninen, antaa mielenterveyteen liittyvä tietous museon henkilökunnalle lisävalmiuksia kohtaamisiin ja toiminnan suunnitteluun. Seminaari herätti uusia ajatuksia ja järjestäjät saivat ilokseen kuulla osallistujien verkostoituneen keskenään. Osa heistä oli päättänyt yhdistää voimiaan paikallistasolla tehtävässä mielenterveystyössä ja myös yhteistyöstä Satakunnan Museon kanssa oltiin kiinnostuneita. Mira Haatajan suosituksissa mainittiin olemassa olevan toiminnan soveltamista erilaisille yleisöille. Satakunnan Museo on syksyn 2011 aikana kiertänyt porilaisissa vanhainkodeissa esittelemässä museossa kesällä esillä olleesta PORI, KESÄ ja KAMERA -valokuvanäyttelystä muokattua kokonaisuutta. Seminaarin tiimoilta museo sopi paikallisen Hyvän Mielen Talon kanssa, että vanhainkodissa esiteltyä kuvasarjaa 1960- ja 1970-lukujen Porista käydään esittelemässä myös heidän jäsenilleen. Moneen otteeseen seminaarissa mainittiin myös lainattavat seniorien kulttuuriboksit, joka toimintamuotona on saavutettava ja mahdollinen tapa viedä kulttuuria myös mielenterveyskuntoutujien pariin.
Avara museo -hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää museoita oppimisympäristöinä. Mira Haataja totesi esityksensä loppupuolella, että mielenterveyskuntoutujat voivat oppia museossa, mutta museo voi myös oppia mielenterveyskuntoutujilta. Tästä puhui esityksessään myös Ulla Rohunen ja aiheesta käydään keskustelua usein myös Avara museo -hankkeen omissa tapaamisissa. Kohtaamiset ja yhteistyö erilaisten ihmisten kanssa on avartanut museoita, mutta rikastuttanut ammatillisen osaamisen lisäksi myös meidän projektityöntekijöiden henkilökohtaista ajatusmaailmaa. Ja se on hienoa se!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)